perjantai 28. joulukuuta 2012

Pussukoita joululahjaksi

Heipä hei! Pitkästä aikaa taas kirjoittelen tänne blogiini. Hiljaiseloon on syynsä; auttamaton selkäkipu, joka pakottaa pysymään erossa niin ompelukoneesta kuin tietokoneestakin. Harmillista. Sormet syyhyäisivät päästä ompelemaan kaikenlaista, mutta ei auta. Pienikin hetki ompelukoneella, ja saan kaivaa jääpussin selkäni alle. Oikein harmittaa, mutta ei auta kuin kärvistellä; onneksi vaivaan toivottavasti löytyy apua heti kohta alkuvuodesta. Sellaista ne pikkuiset salamatkustajat aiheuttavat... vaikka ei enää niin kovin salainen matkustaja ole, kun katsoo kuinka kuva peilissä jatkuvasti paisuu... Hih.. 


Jotain sentään ehdin tehdä pukin konttiin ennen pahimman selkäkivun alkamista. Yritän niitä saada tänne blogiini kuvattua. Aina muutaman kerrallaan, koska tosiaan tässä koneellakaan ei auta kauaa kirjoitella yhtä jaksoisesti. 

 Muutamia pussukoita tein. Ihanan paksua puuvillaa, jota on todellakin ilo ommella! Pussukat ovat vuoritettuja ja ihan mukavan kokoisia. Näitä olen aiemminkin muutamia tehnyt, mutta tässä nyt nämä viimeisimmät. 











 Rauhallisia joulun välipäiviä! 
Joulutoivotukset jäivät toivottamatta, mutta
 toivottavasti juhlapäivät menivät oikein mukavasti! 





sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Katso, sammakko loikkii!

" Sammakkomummo istui kivellä, 
söi söi söi söi lumpeenlehteä. 

Jaksaakohan mummo, enää loikkia, 
näin näin näin näin täydellä vatsalla? "


Tämä sammakko ei ole mummo, vaan pirteä pikkuinen sammakkopoju
Ja se jaksaa loikkia ja loikkia ja loikkia; vaikka koko päivän lätäköistä toiseen iloisena ja vikkelänä. 




Tämä kangaspala on ollut kaapissa jo pitkään, mutta ihan alusta saakka olen ajatellut, että se kaipaa seurakseen sammakkoaplikointia. Piirtelin sammakon kuvan itse. Saaja on pikkuinen poika. En tiedä, kerääkö tuo poika sammakkoja taskuunsa äitinsä iloksi vai ei (tuskin ainakaan tuon lumen alta), mutta toivon, että tämä häntä ilahduttaa kovasti. 





Kaavana käytin Let it be-paitaa, OB 6/2010. Muutoksia en tainnut tällä kertaa tehdä kaavaan kuin sen, että lisäsin helman pituuteen pari senttiä lisää. Tuplahihoista innostuneena ompelin sellaiset tähänkin paitaan. Ne lähtevät tuosta liitoskohdasta, koska minusta on mukavampi, ettei hihan yläosa ole kovin paksu.

Kankaan alkuperä on saaduista kangaskätköistäni. Se tuntuu tosi hyvänlaatuiselta trikoojerseyltä. Aplikoinnit ovat velouria Hannan kankaasta ja yksivärinen trikoo Triteksiltä. Vaaleanvihreästä on tulossa kovaa vauhtia yksi lempiväreistäni. Tämäkin näyttää tosi kivalta. Omalle tyttösellenikin voisin ottaa tämän. :) 

Sammakon toinen etujalka on irtonainen. Hauska yksityiskohta, eikä edes kovin kummoinen ompelusuoritus muuhun aplikointiin verrattuna. 

Niskaan sisäpuolelle ompelin vielä koristemerkin

Mukavaa viikonalkua! :)
-Teri 




torstai 25. lokakuuta 2012

Aikuiseen makuun

Syksyä eletään jo pitkällä ja vaikka aurinko joutuu koko ajan antamaan syksyn synkkyydelle enemmän tilaa, on vielä hyvä hetki piipahtaa kesän raikkaissa kuvissa ja muistoissa. Vaikka kesä tuntuu tällä hetkellä varmasti kaukaiselta ajatukselta, tuo sen muisteleminen varmasti mukavia juttuja mieleen. 

Nämä ompelukset ovat syntyneet jo alkukesästä. Tässä siis vielä tuulahdus kesää!





Tässä yksi mekko ja yksi tunika aikuiselle. Molemmat kankaat ovat kaiketi Ikasyriltä tilattuja. Gekkon ihana ruskeapohjainen kukkakangas ja Znokin puut ja pilvet- kangas. Varsinkin tuohon puukankaaseen ihastuin heti, kun sen näin. Jostain harmillisesta syystä tilasin sitä harmillisen naftisti, eli liian vähän. Tästä syystä tuo puutunika jäi onnettoman lyhyeksi. Jatkoin helmaa valkoisella kangaspätkällä. Valkoisen trikoon laatu oli jostain ö-luokasta, totesin myöhemmin. Kangas venyy ja paukkuu ja menettää muotonsa, sekä vaatii silityksen jokaisen pesun jälkeen. Erittäin harmillista, koska tuo puukangas on ihan mahtavaa ja hyvälaatuista. 

Molempiin vaatteisiin olen käyttänyt samaa kaavaa pohjana, mutta muokkauksia se on vaatinut. Ottobren Bohemia-tunika oli lähtökohtana (OB 5/09). Pitkää mekkoa varten pidensin ja levensin helmaa alaosasta reippaasti, ja kavensin aika lailla vyötäröstä saaden näin mekkoon ihanasti muotoa.

Tunikan muutoksia en ihan muista, kun siitä on jo hetki, kun tämän tein. Luultavasti vähän kavensin vyötäröltä ja ainakin hihansuista puuttuvat kuminauhat, jotka ohje kehoittaa laittaa. 






Varsinkin tuosta mekosta olisi mukava laittaa sovituskuvia, mutta sattuneesta syystä niitä ei nyt ole tarjolla. Se on ihan mahtavan hyvin istuva muutosten jälkeen. Harmi vain, että kesällä sen pito jäi säistä johtuen aika vähälle. 

Lopuksi vielä tervetuloa taas uudet lukijat! Tosi mukavaa, kun olette tänne löytäneet! :) 

Ihanaa, että pakkasetkin vihdoin alkoivat! 
Nauttikaahan kuulaista syksyn päivistä tämän kesätuulahduksen jälkeen! :) 




lauantai 20. lokakuuta 2012

Tohveli tai tossu, kissa taikka possu

Näin Kaarina Helakisan Satukissa joskus runoili;

"Oli kissa joka huvitteli 
siten että kuvitteli 
olevansa gepardi tai 
puuma taikka pantteri... 
...
Tohveli tai tossu, kissa taikka possu". :) 

Päivän aiheena siis tohvelit ja tossut. Pahoittelen jo etukäteen kuvien surkeaa laatua. En saanut tänään yhtään ainoata hyvää kuvaa tallennettua kameralle. Tärähtäneitä, väärään kohtaan tarkentuneita ja muuten vaan epäonnistuneita kuvia. Lisäksi tossuissa näkyy valkoisia pilkkuja, joita oikeasti niissä ei ole. Piti vielä mennä uudelleen tarkistamaan, että onko kankaassa oikeasti roskia, mutta ei. Jostain ne ovat sinne hypänneet. Ymmärtääkseni tosin taitavalle kuvaajallekin on haasteellista kuvata tummaa kohdetta valkoisella pohjalla, saati tällainen sunnuntaikuvaaja. No, koettakaa kestää... 




Tossut ovat oikeasti saman kokoiset ja muotoiset, eivätkä näin epätasaiset kuin kuvat antavat ymmärtää. (Jupisee itsekseen huonoja kuviansa... pöh. ) 

En tiedä mitä itse kuvittelin ja huvittelin, kun tein näitä tossuja pikkuneidille. Tossut ovat aika söpöt ja neitikin tykkää kovasti kärjissä olevista tähdistä, mutta mutta.. Ainoa ongelma on, että ne ovat valtavan suuret! Ne muistuttavat etäisesti valtamerilaivoja, kun laitan ne neidille jalkaan. Toisaalta lapsen jaloilla on tapana kasvaa.. jopa sen kaksi numeroa, jonka nämä ovat liian suuret. 

Kaavan tulostin täältä. Kiitos Marian ateljeelle ohjeesta! Tossut olivat tosi helpot ja nopeat tehdä, mutta koska ohje ja kaavat olivat täysin nahkaisille tossuille, ne eivät mielestäni aivan soveltuneet kangaspäällysteisiin tossuihin. Kirjaan tässä seuraavaksi lähinnä itselleni muistiin, mitä muutoksia kaavat tarvitsevat, jos päällikappaleet tehdään kankaasta:

Saumanvarat ja kääntö- tai huolitteluvarat tulee lisätä kaikkiin sivuihin kaavoissa. Lisäksi kuminauhakujan ja mahdollisesti etukappaleen alavarankin voi leikata suoraan takakappaleeseen kiinni, tällöin ilman saumanvaraa toki. Lisäksi takakappale voisi olla pidempi tai ainakin kaareva osa suoraan alas leikattu, jotta se asettuisi hyvin etuläpän alle. 




Tein pohjan paksusta nahkasta, ja päälliosan paksusta collegekankaasta. Aplikointi on myös collegekangasta. Nahan ompelu vähän jännitti, mutta aivan suotta. Kone ompeli sen yllättävän vaivattomasti. Eri asia sitten, onnistuisiko monen nahkakerroksen yhteenompelu. 

Pohjiin kirjoitin reippaasti tavallisella tussilla kokomerkinnän ja oikea-vasen-tunnisteet. 





Siinä ne odottavat käyttäjäänsä... vielä jonkin aikaa. 





Lopuksi voin vielä kertoa, että tekeillä on jo seuraavat tossut. Ne tulevat olemaan täysin nahkaiset ja kokoa pienemmät. Odotelkaa vain hetkinen, kunhan saan ne ommeltua valmiiksi ja tänne kuvattua. 

Tömistelemisiin! :) 








keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Apilasettiä syksyyn

Olen usein ihaillut apilakankaista tehtyjä lastenvaatteita, mutta vasta ensimmäistä kertaa olen itse niitä tekemässä. Tein ihanasta ruskeasta apilajerseystä neidille tunikan ja sen kaveriksi housut. 




Tunikan kaavana käytin jo tutuksi tullutta Hoops-teepparin (OB 3/12) kaavaa isoin muutoksin. Aiempi pusero tuolla kaavalla tehtynä löytyy täältä. Pidensin hihat pitkiksi Cherry-paidan (OB 4/11) hihojen avulla. Nuo hihat ovat minusta tosi kauniit, ja sopivat hyvin Hoops-kaavan pussittaviin olkapäihin. Lisäksi pidensin ja levensin helmaa tunikaksi ja madalsin kaula-aukkoa, joka on minusta turhan syvä alkuperäisessä kaavassa.





Housujen kaava on uusi tuttavuus. Varmasti teen jatkossakin tälla kaavalla, koska kivat näistä tulivat. Mukavan kapoiset. Milla-neuloshousujen kaavaa (OB 4/11) käytin housujen mallin pohjana. Kankaana on tumman ruskea college. Aivan sellaisenaan tämäkään kaava ei käyttöön päässyt. Vaihdoin lahkeisiin resorit, ja vyötärölle myös laitoin resorin leggarityylisen kuminauhakujan sijaan. Olin tosin suunnitellut laittavani kuminauhan, mutta ainakin meidän kestovaippoja käyttävälle neidille tuo kaava oli aivan aivan liian matala vyötäröltä. Ei auttanut, vaikka olin leikannut vyötärölle reilusti muutaman sentin ylimääräistäkin korottaakseni vyötäröä kaavan ohjeesta poiketen. Kääntökuja ei olisi siis mitenkään onnistunut. Resori sopii oikein hyvin vyötärölle, joten tuo ei haittaa. Jatkossa pitää varsinkin perusleggareita tehdessä muistaa lisätä kunnolla korkeutta vyötärölle.

Apilakankaan alkuperää en millään muista, mistä olen sen ostanut. Resorit ja housukankaan olen ostanut Triteksiltä. 



Housuun lisäsin myös taskun. Olen iloinen, koska tasku onnistui hyvin, vaikka se oli ensimmäinen laatuaan tuollaista kaaritaskua. Jännitän usein taskujen tekoa, koska ne ovat niin näyttäviä ja huomiota kiinnittäviä yksityiskohtia, mutta aivan turhaan! Ne antavat vaatteelle niin paljon enemmän näköä, eivätkä lopulta ole kovin vaikeita tehdä. Huolellisuutta ja siistiä jälkeä vain tarvitaan. Taskun sisäosassa toistuu yläosan apilakuosi yhdistäen näin ylä- ja alaosan pariksi.

Pieni koristenauhan pala tunikan helmassa kruunaa kokonaisuuden.










Mukavaa ensilumien odottelua (ainakin täällä jo kovasti sitä odotellaan)



maanantai 15. lokakuuta 2012

Nukelle garderobin täydennystä

Mitäpä sitä ei äiti tekisi lapsensa eteen, tarkemmin sanottuna lapsensa nuken eteen... Pikkuneidin nukella oli kova pula vaatteista, joten yhtenä iltana aloin leikellä kangasta ilman kaavoja tai edes ilman sen tarkempaa suunnitelmaa, mitä oikeastaan olin tekemässä. Vaatteet ja vaatteiden yksityiskohdat muotoutuivat ompelun myötä. 

Otin nukesta mittoja, ja piirsin lopulta jopa puserolle kaavat, jotta seuraavalla kerralla olisi helppo tehdä lisää vaatteita nukelle. 




Tähän punaiseen paitaan, tai mekkoon, kuten pikkuneiti sitä kutsui, laitan ehkä vielä jonkin sorttisen kiinnitysmekanismin tuohon eteen, ettei pusero tipu hurjimmissa leikeissä nuken päältä pois. Kanttaukset ovat muuten aika mielenkiintoisia tehdä tuollaisessa miniatyyrikoossa! Nukke on siis vain noin 30 cm pitkä, joten pikkuruisin sormin sai näitä vaatteita näperrellä! 





Lopputulokseen vaikutti myös kangaspalojen koko, joita olin käyttämässä. Seuraavasta vaaleanpunaisesta paidasta piti alunperin tulla mekko, mutta kangaspala oli niin pieni, ettei siitä tullut kuin paita. Ehkä vähän hassu paita, tarkemmin sanottuna. Kangas oli alunperin vain pieni tilkku. 
Kaunis pieni tilkku
Siksi sitä en ollut raaskinnut poiskaan heittää. Toivottavasti kuvassa näkyy kankaan ihana kuvioista, todella herkkä ja kaunis kuosi! Siitä voisi tehdä lapselle ihanan juhlamekon, jos vain kangasta olisi enemmän.  

Mitenkäs se vanha satu nyt menikään; Hiiri teki kissalle vaatteita, ensin takkia, sitten paitaa, housua, ja lopulta ei tainnut tulla edes pipoa, kun kangas oli niin pieniksi leikelty. Tuo satu päättyi vähän huonosti hiiren kannalta, mutta tämä oma tarinani sai oikein onnellisen lopun. :) 




Samasta kankaasta riitti vielä hameeseen. Rypytyksen ja tikkaukset helmassa... "mitä sitä äiti ei tekisi...", ajattelin iltamyöhällä rypyttäessäni nuken hameen helmaa. :) 






Nuo raitapöksyt, jotka on olleet monessa kuvassa, on tehty kierrättämällä vanhoista sukista. Näin jossain blogissa kauan aikaa sitten mallin, jossa pohjasta rikki menneestä aikuisten sukasta oli tehty nukelle sukkahousut. Laitoin vinkin korvan taakse, ja nyt sen toteutin. Sukasta leikataan vain kanta- ja pohjaosat pois, ja ommellaan yhteen. Valmiit sukkahousut! Älyttömän helppoa ja mikä parasta, niistä tulee tosi hyvät sukkahousut nukelle! En voi millään muistaa, mistä blogista tuon vinkin olen napannut, joten saa vinkata, jos jollekin lukijalle se tulee mieleen. 


Kyllä nyt kelpaa nuken olla! :)  











Hmm... tarvitsisikohan nukke myös vaatekaapin?!! 
Huhuu.. mieskulta.. nikkaroisitko sellaisen... 
(Lähtee haeskelemaan vasaraa ja lautoja...)



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Se toinen karkkipaita

Tässäpä se toinen karkkipaita. Tämähän piti esitellä jo edellisessä postissa (täällä), mutta jostain syystä olin niin lumoutunut ensimmäisen paidan esittelystä, että unohdin laittaa tämänkin. No, eipä mitään.

Ihanasta vaaleanpunaisesta sienikankaasta tehty tunika. Tunikan pituus on aivan loistava! Aiemmin olen tehnyt vähän liian pitkiä tunikoita, jolloin ne ovat näyttäneet loippanoilta ja epäryhdikkäiltä mekoilta tai yöpaidoilta. Nyt pituus on todella hyvä! Tein tuplahihat ensimmäistä kertaa, ja mielestäni niistä tuli hyvät. Hihat ovat kiinnitetty vain tuohon liitoskohtaan, eli ne eivät lähde olkapäältä. Laitoin näin, jotta hihasta ei tulisi kovin paksu tuosta yläosastaan.






Pääntiessä olen käyttänyt kanttauksessa samaa limenvihreää kangasta kuin hihoissa. Harmillista, että kaula-aukosta tuli aivan liian suuri. Muuten tunika olisikin tosi hyvä. Kaula-aukko on edestä liian suuri, mutta takaa se on sopiva. Mikä lie leikkausvirhe onkaan tullut etukappaletta leikatessa, en tiedä. Tosin se korjaantuu sopivalla aluspaidalla. 

Kaavana olen käyttänyt Papana-paitaa. Leikkasin reiluilla saumanvaroilla, koska valmiiksi piirretyt kaavat olivat jo liian pienet. Pakko vain myöntää, että oma pikkuinen suloinen taapero kasvaa kokoa tosi hurjaa vauhtia koko ajan ja uusia vaatekokoja pitää ottaa käyttöön. Tämä on noin 86/92 cm kokoa. Muotoilin kaavaa hieman kainalon alapuolelta kaventaen ja helmasta pyöristäen, jotta sain tunikaan kaunista muotoa. 

Sienikangas on Michas Stoffeckelta, ostin sen joskus Fabriinasta. Limenvihreä kangas on Triteksiltä. 






Hmm.. mitähän sitä seuraavaksi leikkisin? 









Sovituskuvissa neidillä oli pelkät sukkahousut paidan kanssa. Menee mukavasti kotosalla näin, mutta muuten alle on tarkoitus pukea pitkät housut paidan kaveriksi. Ruskeat housut sopivat erinomaisesti. Ne ovatkin lähitulevaisuuden ompelulistallani (koska edelliset alkavat olla pienet). Tunikassa on pikkaisen kasvunvaraa, mutta se korjaantunee ajan kanssa! :) 


Nyt mars sienimetsälle seikkailulle! :) 







torstai 4. lokakuuta 2012

Karkkiasu

Muutamia pitkähihaisia karkkipaitoja on tullut tehtyä. Ensimmäisen paidan piti olla kokeiluversio, mutta siitä tulikin oikein kiva pusero, jota pikkuneiti on jo tosi paljon käyttänytkin. Kangas on Michas Stoffeckelta yllätyspakkauksessa tullut. Siksi se ei aluksi kankaana näyttänytkään erityisen houkuttelevalta. Vaatteeksi tehtynä siitä muodostui oikein hyvä.





Kaavana käytin OB 3/12 -lehdessä ollutta Hoops-t-paidan kaavaa. Tykkään paidan mallista tosi paljon näin ensikokeilun jälkeen, ei sitä turhaan monet hehkuta blogeissaan! Pidensin hihat pitkiksi OB 4/11-lehdessä olleen Cherry-paidan hihan kaavan avulla. Tuossa Cherryssä on kivat rypytykset hihansuissa ja muutenkin hihan malli miellytti. Hihansuissa ja kaula-aukossa on resorikanttaukset. Helman käännöksessä tikkaukset ovat samalla vaaleanpunaisella kuin muutkin ompeleet paidassa.


Niskaan lisäsin pienen yksityiskohdan. Ompelin pienen "tuotelapun" puseron niskaan sisäpuolelle. Helpottaa pukemista ja näyttää kivalta ulkoapäin selässä.





Pari hihansuukuvaa... 






ja olkapäästä.



Kotoa löytyi kaapista aivan samanväriset housut kuin resori on ja samanväriset sukat kuin kangas on. Tästähän muodostui aika helpolla tosi kiva asukokonaisuus! :) 

Melkoinen karkkiasu! :) 






tiistai 2. lokakuuta 2012

Muraveinik ja lisää tumppuja

Syksyyn varautuminen jatkuu ompelurintamalla. Kokeilin uudella kaavalla uudenlaista pipoa. Muraveinik-pipon kaava OB 4/2011-lehdessä näytti kokeilukelpoiselta. 

Ompelin pipon collegekankaasta, jotta siitä tulisi tarpeeksi lämmin syyskeleille. Sekä vuori että päällikangas ovat samaa materiaalia. Kulmiin napsautin nepparit ja korvien kohdalle lisäsin päällikankaan ja vuoren väliin vahvikkeet lämpöä tuomaan. 

Yksityiskohdilla saa kyllä tosi paljon näköä vaatteeseen, vaikka olisivat kuinka pieniä ja mitättömän tuntuisia. Ompelin pipon etukappaleeseen pienen pitsikoristenauhan palan. Se on minusta aivan valloittavan ihana tuossa edessä, vaikka onkin pieni yksityiskohta! :) 




Pipo on muutenkin aivan hurmaavan näköinen lapsen päässä. :) Vähän tuollainen lentäjänlakin näköinen. Sovituskuvassa tosin nalle saa korvata pikkuneidin, koska otin kuvat illalla neidin jo ollessa unten mailla. Nallehan on aivan sopiva malliksi! 






Ei varsinaisesti pipon kaveriksi, vaan lähinnä rukkasten alla käytettäviksi ompelin toiset tumput... tai lapaset, kuten toiset niitä kutsuvat. Edelliset ovat näkyvillä täällä. Aika ohutta fleeceä on kangas, eli tosiaan tulevat olemaan luultavimmin vain rukkasten kanssa alustumppuina käytettävät. Neiti tosin ihastui "kukkatumppuihinsa" niin, että heti halusi ne käteensä, samoin kuin seuraavana aamuna uloslähtiessä pyysi kukkatumppuja... no, laitettiin kurarukkaset. Voih. :) 






Kyllä nyt kelpaa taas ulkoilla uusissa asusteissa! :) 






Ihania ulkoiluhetkiä teille kaikille! <3

perjantai 28. syyskuuta 2012

Rokkitumput ja pari pipoa

Neidin tumput ovat auttamatta pienet ja näin syksyn edetessä uusille on tarvetta. Niin, edellisille kävi muutenkin vähän hassusti. Neiti päätti tutustua lähemmin polkupyörän ketjuihin, seurauksena, että äiti ompeli seuraavana päivänä uudet tumput. Huokasin helpotuksesta, että syksyn ulkoiluhaalari ei tehnyt sitä läheisempää tuttavuutta ketjurasvan kanssa!!! :) Huhhuuu...

Onni onnettomuudessa siis. Kaapista löytyi paloja fleeceä, joka on erinomainen materiaali tumppuihin. Kaavat olivat valmiina, vaikka suurensinkin niitä jonkin verran. Tumput olivat nopeasti valmiit. Pitäisi kai tehdä muutamat lisää, mutta kuvat näistä ensimmäisistä nyt tässä. Kaava-apuna olivat OB 6/2010 lehdestä löytyneistä vauvan tumpuista. Tosiaan taaperoille ei löydy enää kokoa, mutta helpostihan niistä mallia isompiin ottaa.

Tumpuista tuli minusta aika rokkitumput! :) Neidin vaatekaappi näyttää melko vaaleanpunaiselta, joten mustat tumput ovat mahdottoman ihana piristys siinä joukossa.


Mutta asiaan. Tumput ja pari pipoa seuraavassa esillä. Ei sen kummempaa. :) 













Lämpöisiä syyspäiviä! :) 



tiistai 25. syyskuuta 2012

Ihanan pehmeä vaippatehdas

Nyt on lomat loppu... siis blogiloma, joka on venynyt vähän liian pitkäksi tauoksi. Pahoittelen kovasti hiljaiseloa! Blogi, jota ei päivitetä, on turha, joten yritän parantaa tapani! Keskikesällä en tehnyt juuri mitään ompeluksia, mutta alkukesästä ja varsinkin nyt syksymmällä on ompelukone taas surissut tosi paljon ja kangasniput vallanneet kaiken mahdollisen lattia- ja pöytäpinnan. Kamerassa on paljon kuvia, jotka pitäisi vain tyhjentää tänne blogiin. Jossain vaiheessa laitan esille vielä pari kesäistäkin tuulahdusta, mutta nyt ensin sukellamme ihanan pehmeälle vaippatehtaalle! :)

Toiveissa oli joskus aiemmin, että neiti oppisi kuivaksi kesän aikana, mutta toisin kävi. Edelleen pesemme vaippapyykkiä. Päätin tehdä muutaman sisävaipan lisää, koska ne ovat parhaita vaippoja meillä tällä hetkellä. Pysyvät paikoillaan hurjimmissakin kiipeilyharjoituksissa, eivätkä falskaa. Tykkään kovasti! :) 

Materiaalina olen käyttänyt pääasiassa kierrätysmateriaalia. Vanhoja, ihanan pehmeäksi kuluneita, mutta todella imukykyisiä pyyhkeitä päällipinnoilla ja imuosiksi olen laittanut vaihtelevasti erilaista materiaalia. Muutaman kerran vaipat ovat päässeet jo tositoimiin, ja toimivatkin loistavasti. 



Ensimmäisenä tein punaraidallisen vaipan. Vähän jouduin laittamaan siivekkeeseen jatkopalaa, kun kankaan leveys ei ihan riittänyt. 




Tässä sisäkuvaa vaipasta. Kaikissa vaipoissa on tarrakiinnitys ja pesua varten siivekkeissä on sekä koukkupuoli että pehmeä puoli. Näin koukkupuoli tarrasta ei takerru pesukoneessa kaikkiin mahdollisiin muihin vaatteisiin aiheuttaen niihin nukkaa ja pintojen rikkoutumista. Pesutarralaput ovat tosi hyvät mielestäni. 







 Sitten siniraitaa... 




ja ihastuttavaa kukkakuosia. Vaippoja on minusta mukava vaihtaakin, kun ne ovat kauniita. 




Nipussa matkalla kohti vaippakaappia. 





Tässä vielä kuva, miten erikokoiset vaipat erottaa toisistaan. Koska minulla ei ole mitään valmiita kokolappuja, huristelin tavallisen ompelukoneen siksakilla vaipan sisäpuolelle kokomerkinnät M ja L. Olen aiemmin tehnyt tuosta punaraitaisesta kankaasta kokoa pienemmän vaipan ja nyt käytin samoja materiaaleja tähän isompaan, joten kokomerkinnät tulivat tarpeeseen. Kätevää, eivätkä laput raavi lapsen ihoa. 








Kokeilin muuten, miltä kuvat näyttävät hieman aiempaa isompina tässä ruudulla. Toivottavasti ne eivät hyökkää päälle, kun ovat ulkomitoiltaan suuremmat kuin aiemmin! 


Värikästä ja ihanaa syksyä! 
Lupaan palata asiaan pian uusien ompeluksien myötä! :) 




torstai 31. toukokuuta 2012

Martti Majava... ;)

Ehei, tässä postauksessa ei ole näkyvissä majava-aplikaatiota, vaikka sellainen varmasti olisi aika makea! :) Sen sijaan täällä on Pirkko peruspaitoja! :) Martti majava kuulostaa vain samalta kuin Pirkko peruspaita. Mistä lie päähäni pälkähtänyt.

Kesäteeppareita olisi tarkoitus esitellä. Kasa niitä on valmistunut. Joitain esittelinkin jo aikaisemmin, mutta tässä vielä pari lisää. Edelliset löytyvät *täältä*.

Raitapaidat ovat mukavia, ja sopivat monen vaatteen kanssa yhteen. Niskaan laitoin pienen koristepalan osoittamaan etu- ja takapuolen, vaikka teepaita nyt on helppo oikein muutenkin pukea. Tulipahan kiva yksityiskohta. Pikkaisen ryppyinen kuva, mutta eipä haittaa. 








Tässä toinen raitapaita, joka on jo aiemmin valmistunut.





Seuraavaksi tämä aivan mahtavan ihana kesäpaita! Kangas on todella pehmeää ja kuosi sitäkin valloittavampaa! Tykkään tästä aivan valtavasti! Pikkuneitikin innoissaan etsii kuvasta koiria, lampaita ja uivia lapsia. Mahtavan mahtava! :) Niin paljon yksityiskohtia, mutta ei kuitenkaan sekava tai rauhaton. Kangasta jäi jemmaan vielä pikkupätkä. Nyt vain mietin mitä ihanaa keksin siitä. Kenties se loppu jää odottamaan ensi kesää, ellei tule parempaa tarvetta eteen. 








Katsokaa nyt tätä kangasta! <3 







Mansikkapaitakin on aiemmin valmistuneita, mutta laitoin tähän silti näkyviin. 







Tässä näitä nyt olisi vino pino. 








Vielä kun se kesä oikeasti alkaisi...

-Teri