tiistai 26. helmikuuta 2013

Vauva pienoinen



Ihmeistä suurin.
Ihmeellinen.
Murunen.
Kultaöttiäinen.
Pikkuinen.
Höpsykkä. 
Ihana.
Pikkusisko.
Vauva.






Sellainen on meidän perheen uusin jäsen. Vauva. Pikkuinen tyttölapsi. 
Maailmassa hän on ollut vasta (jo) parisen viikkoa, kohta kuukauden. 
Ihana pikkuinen. 


Nyt meillä on siis kaksi pientä neitiä kotona. Pienempi ja Isompi pieni Neiti. Saapi nähdä, millä nimellä heitä alan kutsua täällä blogissa. 

Tervetuloa uusille lukijoillekin! Yritän päivittää tätä blogiakin joskus, vaikka aika hupenee tällä hetkellä jonnekin muualle. Pysykäähän kuulolla. <3

maanantai 4. helmikuuta 2013

Siilimekko

Siili menee lypsylle kannu kaulassansa, 
perässänsä lypsylle juoksee pikku kansa 
Siilin lapset piiperoiset, paaperoiset, palleroiset, 
kaulassansa kannut toiset oksan yli loikkii. 

Siili menee lypsylle polkuansa pitkin, 
perässänsä lypsylle juoksee vekkulitkin. 
Siilin lapset piiperoiset, paaperoiset, palleroiset, 
mielessänsä tuumat moiset, juoksevat tien poikki. 

Siili menee lypsylle, Maija maidon antaa. 
Siili kannu kaulassansa maidon kotiin kantaa. 
Siilin lapset piiperoiset, paaperoiset, palleroiset, 
täyteen massut pulleroiset maitoa nyt ahmii. 

(Nyt en löytänyt laulun tekijää mistään, vaikka yritin etsiä.)  


Pala ihanaa siilivelouria päätyi liivimekoksi meidän neidille. Koko on noin 92-98. Kaavana käytin OB 3/2011 lehden Tropical Blend -liivimekkoa. Tosi simppeli kaava, mutta meidän hoikkeliinille tytölle olisi voinut ihan vähän kaventaa kaavaa. Toinen muutostarve on nappien paikassa. Napit jäävät aivan olkapään korkeimpaan kohtaan, joten yksityiskohtana napit eivät pääse oikein arvoonsa. Takaolkainta siis pitäisi pidentää ja etupuolelle tulevaa madaltaa, jotta nappi jäisi kivasti näkyviin etupuolelle. Muuten tästä mekosta tuli kiva perusmekko. 




Helmaan kokeilin hunajakenno-ommelta. Jälki on mukavan näköistä, mutta koneen säätöjä voisi vielä tarkentaa. Helmaommel on muuten ihan suora eikä näin kiero, mitä kuva näyttää! :) 




Tässä vielä kuva napista. Napit ovat peräisin jostain kirpparilta löytämästäni nappipussukasta, joka oli ollut aikaisemmin jonkun mummon nappiaarrekätkö. Onneksi joku viitsii roudata kirpparille tällaisia aarteita, joista joku toinen voi tehdä ihania löytöjä (kuten minä tällä kertaa)!




Vuoreksi laitoin mekon yläosaan tuollaista perhostrikoota. Ei ole lainkaan paras valinta, mutta vuorihan ei minnekään näy, eikä minulta löytynyt kotoa tuossa tilanteessa parempaakaan vaihtoehtoa. Ruskeaa yksiväristä olisin halunnut laittaa, mutta sellaista ei nyt ollut. Hyvä näin. 


Mukavaa helmikuuta! <3