torstai 31. toukokuuta 2012

Martti Majava... ;)

Ehei, tässä postauksessa ei ole näkyvissä majava-aplikaatiota, vaikka sellainen varmasti olisi aika makea! :) Sen sijaan täällä on Pirkko peruspaitoja! :) Martti majava kuulostaa vain samalta kuin Pirkko peruspaita. Mistä lie päähäni pälkähtänyt.

Kesäteeppareita olisi tarkoitus esitellä. Kasa niitä on valmistunut. Joitain esittelinkin jo aikaisemmin, mutta tässä vielä pari lisää. Edelliset löytyvät *täältä*.

Raitapaidat ovat mukavia, ja sopivat monen vaatteen kanssa yhteen. Niskaan laitoin pienen koristepalan osoittamaan etu- ja takapuolen, vaikka teepaita nyt on helppo oikein muutenkin pukea. Tulipahan kiva yksityiskohta. Pikkaisen ryppyinen kuva, mutta eipä haittaa. 








Tässä toinen raitapaita, joka on jo aiemmin valmistunut.





Seuraavaksi tämä aivan mahtavan ihana kesäpaita! Kangas on todella pehmeää ja kuosi sitäkin valloittavampaa! Tykkään tästä aivan valtavasti! Pikkuneitikin innoissaan etsii kuvasta koiria, lampaita ja uivia lapsia. Mahtavan mahtava! :) Niin paljon yksityiskohtia, mutta ei kuitenkaan sekava tai rauhaton. Kangasta jäi jemmaan vielä pikkupätkä. Nyt vain mietin mitä ihanaa keksin siitä. Kenties se loppu jää odottamaan ensi kesää, ellei tule parempaa tarvetta eteen. 








Katsokaa nyt tätä kangasta! <3 







Mansikkapaitakin on aiemmin valmistuneita, mutta laitoin tähän silti näkyviin. 







Tässä näitä nyt olisi vino pino. 








Vielä kun se kesä oikeasti alkaisi...

-Teri

perjantai 25. toukokuuta 2012

Jotain ihan muuta välillä...

Tämä ei liity millään tavalla ompeluksiin. Ei muuten kuin lasten kautta. Juha Tapio on ehdottomasti yksi suosikeistani, mitä tulee laulujen sanailemiseen. Hän osaa tiivistää mahdottoman hyvin pieniä yksityiskohtia.

Melko usein, kun korjaan illalla jo nukahtaneen lapseni peittoa, tämän laulun kertosäe alkaa soida päässäni. Pieniä hauraita ihmisentaimia, mutta kuitenkin niin vahvoja ja lujia.
Suuria pieniä rakkaita. Ihmeitä.
Niitä ne lapset ovat.



Ja mä hiivin lastenhuoneeseen, 
ja sammutin yövalon
Ne oli peitot jalkoihinsa potkineet
Kuinka niiden ohut iho 
saattaa kestää maailman painon?


Kai se elämä on toisista huolta pitämistä. Lasten leikkejä. Epävarmuutta. Raastavaa tunnetta sydänalassa, kun katselee pientä nukkuvaa lasta, vaikka kaikki asiat olisivatkin hyvin. 
Rakastamista

Muutenhan tämä laulu on aika rankkaa tekstiä, jos sen oikein lukee ajatuksella:




~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~*~


Muistomerkin luona
(Juha Tapio)
Muistomerkin luona lapset jakoi jengin viisi vastaan viis
Ulkona ei liikkua saa iltaisin mut silti pelattiin
Yötä vasten aavikolle ohjuksia riviin laitettiin

Telttakylän laitamilla ihme syntyy aamuun valkeaan
Öisen tulen tauottua joku toinen alkuun saatetaan
Romahtaneen kerrostalon kellareissa salaa suudellaan

kertosäe:
Haparoivin sormin tartuit käteeni
Kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
Kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa
Mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin

Haavoittunut taivas täynnä koneita, ja suojaa haettiin
Kadunkulman kaaoksessa pienokaiset syliin nostettiin
Liput palaa riekaleiksi, savu tunkee olohuoneisiin

kertosäe

Ja mä hiivin lastenhuoneeseen
Ja sammutin yövalon
Ne oli peitot jalkoihinsa potkineet
Kuinka niiden ohut iho
Saattaa kestää maailman painon?
Taivas valui alas meitä kohti vuolain kyynelin
Seisoin ikkunalla, toivoin jotakin


 ~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~*~



-Teri 






sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitienpäivää



Blogimaailma on täynnä äitienpäiväpostauksia. Eikä syystä. Äitienpäivä on yksi ihana aihe juhlaan. Jokaisella meillä on oma äiti ja isoäitejä. Toiset meistä ovat äitejä. Toiset haluaisivat olla äitejä, mutta syystä tai toisesta se ei ole toteutunut.  Äitiys on täynnä tunteita. Lapset herättävät tunteita tunteiden perään. Suhde omaan äitiin aiheuttaa tunteita. Äiti-sana on lähes tunteiden vuoristorataa, eikö! Tämä kaikki huolimatta siitä, missä elämäntilanteessa olemme. 

Tunteiden sanoittamiseen menisi liian kauan aikaa, joten päädyn vain toteamaan asian. 
Äitienpäivä koskettaa meistä jokaista jollakin tapaa. Iloa ja riemua, joskus surua tai huolta.
Syvältä ja kovasti tai vain kevyesti ohi hipaisten. 


Tämän keväisen kuvan myötä toivotan oikein hyvää ja ihanaa Äitienpäivää ja Mummujen Päivää!





perjantai 11. toukokuuta 2012

Kyläilytakki :)

Olen haaveillut ja suunnitellut tämän ompeluksen tekoa jo puolisen vuotta. Tein pikkuneidille ihanan kauppa-, hienostelu- tai kyläilytakin; miksi sitä nyt haluaakin kutsua. Näin Ottobre-lehdessä 2/2007 kivan "kukkatakki"-kaavan viime syksynä, ja heti tiesin haluavani tehdä takin. Ostin Ottobren Etsy-kaupasta finecord-samettia, josta suunnittelin takin tekeväni. Kangas oli näytillä jo täällä aiemmin.

Joko tästä saa lähteä ulos??


Vuorikangasta mietin pitkään. Kevät-kesä-syksytakki pitää olla lämmin, mutta ei liian paahteinen viileitä kesäpäiviä ajatellen. Lopuksi päädyin laittamaan vuoreksi puuvillakangasta, jonka olen ostanut kirpparilta. Aivan ihastuttava isokukkainen kangas olisi voinut päätyä päällyskankaaksikin, mutta nyt se saa ilahduttaa vuorikankaana. Itse en tiedä, kenen valmistamaa kangasta tämä vuori on, vai liekö vain uusretroa (onkohan sellaista sanaa laisinkaan, eikös retro ole jo uusvanhaa...). Viis siitä, ihanaa se on! :)





Kauan mietin, mitä kokoa tekisin takin. Lasten kasvamista on niin kovin vaikea ennustaa. Siksi siirsin takin ompeluakin niin kauan, vaikka se oli syksystä asti mielessä ollut. Lopulta päädyin noin 80 cm kokoon. Pikkuneiti venähti pituutta pahaksi onneksi tässä keväällä takin ompelun aikoihin, joten nyt jännitän, mahtuuko takki koko kesää päälle vai ei.. Onneksi takit ovat yleensä reilun kokoisia, joten toivoa on. (OT: Siis toivoahan on aina niin kauan kuin on elämää, eikös.)

Melkoista puuhastelua takin teko oli. En ole takkia saati huppua ennen tehnyt, mutta niin vain se valmistui. Suoranaisia ilon läikähdyksiä takin valmistuminen aiheutti. On aina ihanaa saada jotain kaunista valmiiksi!





Takki on tosiaan ollut jo hetken aikaa valmiina, mutta nepparit uupuivat. Nyt ne sain nuijittua paikalleen, joten ei kun sovittelemaan. Hienosti takki näyttää edelleen sopivan, ja olevan pikkuisen reilu, siis sopivalla tavalla reilua kokoa. Oikeaan sivusaumaan tein pikkuisen taskun, jonne on hyvä sujauttaa nenäliina tai jopa pikku aarteita (lue: pikku kiviä!). Lisäksi muistin lisätä ripustuslenkin niskasaumaan. Hyvä minä! :)



Minä asetun tähän poseeraamaan! :) 


Takin teosta on sen verran jo aikaa, että en muista, mitä muutoksia tein, vain teinkö lainkaan. Taisin kaventaa pari senttiä keskitaitteelta ja lisätä pituutta helmaan ja hihoihin. Eli ne, mitä kaikissa kaavoissa melkein aina teen. Hupun reunaan laitoin piristysraidaksi turkoosin kanttauksen. Piristävä yksityiskohta minusta muuten niin värikylläisessä takissa. (By the way, meinasin kirjoittaa "kirjavaan takkiin", mutta minusta kirjavassa on montaa eri väriä, tässä on vain paljon samaa väriä ja yksityiskohtia.)



Vuorikankaan loistoa




Nepparirivi



Tässä vielä koko komeudessaan.
Vähän huonosti valottunut kuva.. sori. Ei jaksa ottaa uutta enää. 


Lopuksi vielä Tervetuloa uusille lukijoilleni! Ilahduttaa aina, kun tänne joku uusi löytää! :) 

Nyt vain sadesäästä iloitsemaan! :) 
-Teri 

tiistai 1. toukokuuta 2012

Kai tämäkin on kesäksi... ja Tunnustus!

Heipä hei!

Nyt on toukokuu! Ihana kevään kuukausi, joka enteilee jo kesää! Hiirenkorvat puhkeavat ihan pian puihin, ja isot järvenselät vapautuvat jääkerroksestaan. Tykkään kovasti! :)


Sitten taas ompeluihin. Kun muut ompelevat lapsilleen kesäksi shortseja ja mekkoja, minulta valmistui tänään tyttöselle fleecepöksyt! :) Tuntui hieman hassulta ommella tällaisia lämpövaatteita, kun aurinko lämmittää jo kovasti ulkona. Nämä tulevat kuitenkin tosi tarpeeseen. Suomen kesästä ei koskaan tiedä, millaisia kissoja ja koiria taivaalta sataa. Mökillä viilenevissä illoissa lämmin vaate on kullanarvoinen.

By the way; Suomen kesän arvaamattomuuden pystyi tuntemaan hyvin vappupäivänä ulkoillessamme. Jäätävä tuuli teki olosta tukalan; kaipasin kovasti talvitakkiani! :) Kotiin päästyäni päätin heti ommella housut valmiiksi! :)




Mukavien raitapöksyjen kaava on OB 2/2007 -lehdestä. Sivusaumattomat housut valmistuivat naurettavan helposti. Resorit lisäsin muutoksena kaavaan. Koko noin 86 cm. Reilua kokoa, mutta väliasu saa sellaista ollakin.




Tässä vielä yksi kuva, jossa housut käyttäjänsä päällä. Huomaa hienot tumput, jotka samaa väriä! :) Neiti tykkää pukea lapasia ja villasukkia käsiinsä. Nyt ne pääsivät sitten kuvaan. Lapaset tein joskus viime syksynä tytölle. 





Lopuksi vielä ihana juttu. Olen saanut ensimmäisen tunnustukseni Eveltä! Kiitos Eve!! :) 
Ihanaa, kun joku minunkin juttujani lukee. <3 (Kiitos teille kaikille mahtaville lukijoilleni!)

 Vastailen tähän tunnustukseen paremmin myöhemmin, kunhan saan valittua blogit, keille sen haluan antaa eteenpäin. 



Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.