sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Risupusero


Kauniimminkin tätä vaatetta voisi kutsua! 
Risujako, pöh, kauniita oksiahan ne ovat! :) 

Ihastuin kankaaseen heti sen nähdessäni. 
Tiesin, että siitä tulee pusero minulle itselleni. Tämä on ensimmäisiä näistä itselleni tehdyistä vaatteista, mitä viime aikoina olen tehnyt. Muita oli  En vain ole saanut kuvattua tätä tänne aiemmin. 

Aivan ihanan keveää ja pehmeää kangasta. Joka tyypin kaavakirja II:n kaavoja apuna käyttäen tämän tein. Taisin muokata ainakin helman ja hihojen pituutta ja muotoilla vähän muutenkin leikatessani kangasta. Hihat ovat ihanan pitkät. Kaula-aukko on täysin kaavan mukainen, mutta se saisi olla hivenen suurempi. Tuntuu näet, että pääni jää jumiin joka kerta tätä päälle pukiessa! Isopäinen ja kovakalloinenko. :D 
Oikeasti tilaa on reilusti, eikä kaula-aukko ole edes tiukka, mutta tykkään isoista kaula-aukoista. :) 

Kangas oli reunoilta tuota oksakuviota, ja kankaan keskiosa oli täysin yksiväristä ruskeaa.
Kanttaukset suoritin samalla kankaalla kaula-aukolle, ja kivasti se sujuikin. 

Pidemmittä puheitta tässä kuvia. :) 















Kyllä se on vaan aikas ihanaa kangasta! <3 

Ja mikä parasta, KeSÄ on alkanut! 
Huis hais auringosta nauttimaan! :) 


maanantai 13. toukokuuta 2013

Seiloriraitaa kesäfiiliksellä

Keväällä pukeudutaan raikkaaseen raitaan! 
Tuulahdus mereltä tuoksuvaa ilmaa! 
Trendikästä merimiesraitaa! 


Näin ne naistenlehdet hehkuttavat joka kevät. Joka kevät merimiesraidat ja raikkaat merelliset kuosit ovat kuuminta hottia, joten taidan minäkin tänä keväänä olla vihdoin trendikäs! Heh.. :) Kerrottakoon, että keksin tämän meriteeman vasta, kun kuvasin tätä uusinta vaatekaappini tulokasta.. mutta ei se haittaa, trendikäs niin on trendikäs, eikö??! :D  

Tosi perusteeppari, mutta aivan mahtavan ihana päällä minun mielestäni. Tein tämän taas JTK II:n kaavalla (Joka tyypin kaavakirja II). Muokkasin kyllä mallia, mutta perusta on sieltä. Kaula-aukko olisi saanut olla reilusti isompi. Luulin suurentaneeni sitä paljon, mutta lopputulos näyttää muuta. Kiva tämäkin, mutta suurempikin olisi voinut kesäpaidassa olla. 

Raitojen kohdistaminenkin sujui melko kivasti... lähes. :)














Eikös tästä seuraavasta kuvasta voikin melkein haistaa mereltä puhaltavan tuuulen? 
Suolaisen maun ja hiekan varpaiden välissä? 
Minäkö, sisä-Suomen kasvatti, meren rannalla hätinä käynyt, ja soutuveneessäkin jännitän! 
Mutta ajatus on tärkein! 
Hiekkaa saa varpaiden väliin hiekkalaatikoltakin.. tai mökiltä. 
Se vasta kesää onkin. Mökillä saunomassa. Ah! 






Nyt mars mars raikkaita tuulia haistelemaan! 
Vaikkapa sateen jälkeistä kesäilmaa.. tai vastaleikattua nurmea. <3


maanantai 6. toukokuuta 2013

Sydämellistä itselle


Olen pikku hiljaa uskaltautunut yrittää tehdä itselleni vaatteita. Blogimaailma on täynnä ihania luomuksia aikuisille, siksi olen itsekin niistä innostunut. Näitä aikuisten vaatteita on syntynyt aika monta tässä kevään aikana... enemmän ja vähemmän onnistuneita. 

Mielestäni suurin vaikeus on kivojen kankaiden löytäminen. Omien vaatteiden tekoon on aikamoinen kynnys; ensinnäkin ommella niitä; pitää onnistua tosi tosi hyvin ennenkuin kehtaa niitä käyttää muualla kuin kotona ja vieläpä kuosien pitää olla tosi kivoja, jotta niitä kehtaa päällensä vetää. Sikäli mikäli vaate muuten sattuu onnistumaan. 

No, puheet sikseen. Ensimmäisenä laitan tänne näytille sydäntunikan. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen näistä tekemistäni paidoista, vaan oikeastaan viimeisin kokonaan valmistunut vaate. Aikaisempia pitäisi kuvata, jotta ne tänne saisin joskus näytille. 





Kaavamuokkailun pohjana käytin Joka tyypin kaavakirja II:n raglanpaidan kaavaa. Pidensin ja levensin helmaa tunikaksi sekä muokkasin hihoja. Katkaisin vaatteen rinnan alta ajatellen, että teen kauniin empireleikkauksen siihen. No, tulihan siihen leikkaus, mutta en tiedä onko se kaunis, vai näyttääkö enemmän siltä kuin kangas olisi loppunut. Kangasta kyllä oli. Jostain syystä tuo leikkaus ei näytä miltään, vaikka siitä lähtee helman levennyskin. Mietin vähän, laittaisinko pitsinauhaa tuohon leikkauskohtaan, mutta sitten se jäi. En osannut päättää kumpi olisi kauniimpi nauhan kanssa vai ilman.  





Tässä ensin ilman pitsinauhaa, jolla tavalla olen vaatetta tähän asti käyttänyt. 





Ja tässä pitsinauhan kanssa. 
Tiedä häntä sanoi koira... eli että kumpi olisi kauniimpi. Tällä hetkellä siis tunika on ilman tuota nauhaa. 


Jotenkin nolottaa aina laittaa näitä omia tekeleitään tänne, varsinkin, kun on kyse aikuisten vaatteista. Miksiköhän... Toisaalta voi kysyä, miksi pitää blogia, jos ei halua laittaa töitään esille!! :D :D 

Tässä tämä nyt on. Se on kaunis varsinkin valkoisen neuletakin kanssa, jota usein olenkin tämän kanssa pitänyt. Valkoinen neule keventää vähän vaatetta. Kenties se pitsinauhakin vähän keventäisi tätä kokonaisuutta, joka on ehkä hieman raskas näin yksinään. En tiedä mistä sellainen mieli tulee, kun kangas on kuitenkin aika herkkistä pienine sydämineen. 

Nyt pitänee lähteä laskemaan lampaita sydämien analysoinnin sijaan. 
Eli unten maille, kun lapsetkin taitavat vihdoin nukkua. 


Sydämellisin ajatuksin, Teri <3