sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Mustikkasuulle maissikätköjä


Tarpeeseen kaunista. Se on eilisen päivän valmistuneen ompeluksen teema. Pikkuneiti osaa syödä omalla lusikalla hyvin. Välillä siististi ja toisinaan, useammin, ei niin siististi. Toisinaan puuroa löytyy korvista, äidin hiuksista, hihoista, varpaista. Välillä mietin, miten se on oikeasti mahdollista! Tähän ja moneen muuhun asiaan sopiva lausahdus ja selitys muotoutunut on meillä: ”Koska olen vauva.” Eipä siinä siis sen ihmeellisempää. Mitäpä sitä selittelemään, vauva on vauva. Vauva on viisas, ja vauvalla on vauvan metkut. Ihanat ja hassunkuriset metkut, joista aikuiset eivät toisinaan pääse selville. Vauva on tosin kasvanut jo taaperoksi, mutta äidin ja isin pikkuinen vauva tuo neiti silti on. Vielä ainakin 20 seuraavaa vuotta! J


Ruokailua varten meillä on ollut käytössä ruokailuessu. Vanha essu alkoi olla parhaat päivänsä nähnyt, eikä se enää tehnyt tehtäväänsä. Mietin vaihtoehtoja. Marssisinko tuohon naapurimaasta kotoisin olevaan sinikeltaiseen tavarataloon, vai ompelisinko essun itse. Päätin ommella itse, jotta saisin sen heti käyttöön. Ompelun tiimellyksessä tosin mielessäni kävi ajatus, maksoiko essun teko itse vaivan, sillä kantattavaa reunaa riitti! Yhteensä kanttasin yli puolitoista metriä reunaa essuun! 

Huomasin ilokseni, että olen oppinut tuon kanttauksen jalon taidon melko kivasti! Jopa niskan taakse menevät pitkulaiset päät asettuivat kauniisti ilman minkäänlaista ongelmaa. Muistelen puolentoista vuoden takaista aikaa, kun yritin ensimmäisiä kanttauksiani tehdä vinokaitaleella. Voih… siinä ei harmaita hiuksia eikä harmin kyyneleitä säästelty! Luulen, että keskeneräisten töiden pussista saattaisi vieläkin löytyä tuon keskeneräinen kanttaus. (*nolostellen tunnustaa*) Työ oli silloinkin ruokalappu lapselle. Pitäisi kai kaivaa se uudelleen esiin ja korjata menneet.



Noniin, essu valmistui lopulta. Nyt, kun sitä katselen, olen iloinen tehdessäni sen itse. Essu on todella kaunis, eikä ainakaan jokaisella lapsella kerhossa ole samanlaista! Oranssiraitaisen PUL-kankaan olen ostanut Eurokankaasta. Alun perin PUL oli kestovaippoja varten, mutta palanen löytyi kätköistä vielä. Essussa on tarrakiinnitys niskassa ja tasku tippuvia murusia varten. Tosin murunen-sana on hieman harhaanjohtava. Taskuun on kiva jemmata kaikenlaista silloin, kun oma tai äidin silmä välttää. Taskusta voi löytyä myös lusikka, kokonainen peruna, nallemakaroneja, maissia... Varsinkin maissia. Niitä on kiva napostella yksitellen suuhun. Lusikalla noin joka kolmas osuu suuhun, ja voitte arvata missä ne loput ovat. Osa niistä on essun taskussa! :) Taskussa on sekin kiva puoli, että sieltä voi kaivella tarpeen vaatiessa lisää ruokaa. Jos sattuu, että lautaselta loppuu, aina voi syödä lisää taskusta. Selvää vauvamaan logiikkaa! :) 



Kuvat piti ottaa ennen kuin essu pääsi tositoimiin. Vielä nyt, kun se on ihastuttavan puhdas ja kirkas! :) Aamupuuron ja mustikkakeiton jälkeen jälki voi olla toisenlainen... Mielenkiinnolla muuten odotan, miten erilaiset ruokatahrat lähtevät tuosta PUL:sta pois. Se jää nähtäväksi. 






Nyt vain herkuttelemaan sekä isot että pienet! :)

-Teri




perjantai 24. helmikuuta 2012

Pikainen iltaompelus nukelle

Ompelin omalle pikkuneidilleni mekkoa ja katselin samalla hänen touhujaan lattialla leikkien. Tyttö on tähän asti leikkinyt vain pikkuautoilla, palikoilla, legoilla ja käynyt välillä halaamassa nallea. Lisäksi hän on tuonut kasapäin kirjoja minulle luettavaksi, joiden jälkeen tuonut lisää kirjoja yhdessä luettavaksi, ja taas muutama kirja näiden jälkeen, mutta nukkeen hän ei ole edes katsonut. Niin, meillä on innokas pikku lukija kotona! :) Mutta niin, nukkeen neiti ei ole edes katsonut tähän asti. Yhtenä päivänä kaikki kuitenkin muuttui ilman mitään selitystä. Neiti alkoi kantaa nukkea kainalossaan ympäri taloa. Tätä onkin sitten jatkunut siitä lähtien. Hän syöttää nukelle laittamaansa ruokaa ja sanoo "mam mam mam... " eli "nam nam nam!" Nukkea voi myös heijata sylissä, silittää ja sanoa "ai ai". Mistä lie oppinut! D-vitamiinipullosta saa muuten oivallisen tuttipullon nukelle, vink vink kaikki pikkutyttöjen äidit! :) 




Ompelin tosiaan neidille mekkoa, ja yhtäkkiä välähti, että nukellahan ei ole yhtään vaatetta! Toki kaupasta ostettaessa päällä ollut yöpaita, mutta ei muuta. Tuumasta toimeen. Leikkasin kangaspalasta mekon ilman mitään ohjetta tai kaavaa. Mittasin vähän nukkea ja surauttelin mekon. Pian on nukella ja tytöllä molemmilla uudet mekot! :)

Mekko oli naurettavan helppo tehdä, vaikka tein siihen kanttaukset ja muita pieniä yksityiskohtia. Näitä pitää tehdä pari lisää! Ehkäpä jopa pikkuneidin serkun nukelle myös. 



Hihansuukanttaukset

Voih, tähän nukenvaatteiden tekoon voisi hurahtaa. Mekon lisäksi nukelle tarvitaan toki myös sänky, patja, liinavaatteet, paitoja, housuja... Ilmanmuuta!  Hmm. Paras lähteä ompelemaan lisää! 



Helman tikkaus. Huomaa ihanat varpaat!

Tästä työstä tulin tosi hyvälle mielelle. Toki kaikista valmistuneista kauniista vaatteista saa hyvän mielen, mutta jostain syystä tästä tuli erityisen hyvälle mielelle. Nuken ensimmäinen mekko! :) 

Hyvämielen viikonloppua teille kaikille lukijoilleni! Mukavaa, että tänne olette löytäneet tienne! :)

-Teri

torstai 23. helmikuuta 2012

Kolme kesäpaitaa


Viime päivinä olen puuhastellut kyllä monenlaista tällä ompelusaralla. Minulla olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta tuntuu, ettei aika riitä siirtää kuvia tänne. Pöh, mukamas. Aikaahan on siihen, mitä haluaa! :)   

Kesää varten olen tehnyt pikkuneidille kolme kesäpaitaa. Kaava tuttu Papana -paita Ottobreeltä kavennettuna ja pituutta helmaan lisättynä. Koko 80 cm kaavojen mukaan, todellisuudessa jotain muuta. Raitakangas on Myllymuksuilta. Sydänkangas Nansolta. Samaa sydänkangasta käytin täällä.   







Toinen paita valmistui samalla muotilla ensimmäisen kanssa. Kangas jälleen Nansolta, olettaisin. Triteksiltä ostettu. Kangas on tosi ohutta, mutta sopii mainiosti kesäpaidaksi. Pääntie on kantattu limen värisellä resorilla.










Mansikkapaita ei oikeasti ole vino, vaan kuva.. :) 






Niin, entä se kolmas paita?? Se oli kokeilukappale. Tein siihen puhvihihat, taskut, ja nepparilistan eteen. Kaikki uusia juttuja. Lisäksi kaava oli uusi. Arvata saattaa, mikä oli lopputulos. Paita päätyi keskeneräisten koppaan! :) Sitä paitaa ommellessa meinasi kankaat päätyä silppuriin ja ompelukoneet lentää ikkunasta! Kaava oli todella todella leveä ja iso. Kavensin sitä 4 cm, ja silti meidän neidille iso. Huh! Hermo meni ihan muutaman kerran! Taskut eivät olleet yhteistyökykyisiä, mutta muuten paita onnistui ihan hyvin. Viimeistelyt ovat kesken.. ehkä näytän sen joskus täällä. Tai sitten en. :) 


Helmikuu on lopuillaan. Pian alkaa siis kevät. Hurjaa! Vastahan tämä talvikin alkoi kunnolla. No, onneksi talvi jatkuu oikeasti, vaikka kalenteri näyttäisi mitä. Tosin kevätauringon säteet ovat parasta, mitä tiedän. Sen puoleen ei siis haittaa, vaikka talvi väistyykin ja kevät ottaa tilaa. Kevään odottaminen on oikeastaan mukavinta vuodessa. Uusi kevät, uudet taimet ikkunalaudalle kasvamaan, pienet hiirenkorvet koivuissa. Ah, ihanaa! :) 

Nauttikaahan kevätauringosta! :) 
-Teri 


perjantai 17. helmikuuta 2012

Ihania uusia kankaita!

Voih.. huokailen täällä ihastuksissani. :) Osallistuin ensimmäistä kertaa kankaiden kimppatilaukseen Saksan maalta. Nämä ovat siis Michas Stoffeckelta. Seitsemän metriä kauniita kankaita! Ensituntuma sormissa tuntuu oikein mukavalta hypistellessäni näitä. Sydämiä, tähtiä, kruunuja, palloja... 




Tilasin siis niin sanotun salaisen kangaspaketin. Toisinsanoen edulliseen hintaan vähän sokkona saatu paketti. Etukäteen oli tiedossa vain metrimäärä, laatu, hinta ja "sukupuoli" eli kankaiden värimaailma. Ei ole vaikea arvata, kumman sukupuolen kangaspaketti tämä oli! Kyllä vain, tyttöpaketti. :) Minusta oli tosi mukavaa, että mukana oli myös sinisävyisiä kankaita. Varsinkin tuo turkoosipohjainen ja tumma violetti tähtikangas ovat ihania. Punaisista suosikkini on tuo vaaleanpunainen kangas valkoisilla tähdillä. Ihana! :) 

Näistä kuulette varmasti myöhemmin, mitä olen saanut aikaan. 

Kankaiden ostaminen on kyllä tosi vaikeaa. Niitä tuntuu kertyvän aika paljon kaappeihin. Kauniita kankaita kannattaa ostaa tarjouksista, alennettuina, nettikauppojen postikuluttomuus-kampanjoista ja nettikaupoistakin isompia määriä kerrallaaan postikulujen pienentämiseksi. No, tästähän seuraa, että kankaita ostaa yli sen hetkisten tarpeiden. Toisaalta kankaita voi olla kaapissa, mutta silti sieltä ei löydy juuri sitä oikeaa kangasta, kun sitä tarvisi. Näin kävi juuri tänään. Olisin tehnyt pikkuneidille uudet housut, jotka hän oikeasti tarvitsisi. Usein en ompele akuuttiin tarpeeseen, vaan varastoon, ja kivoja juttuja. No, tänään olisin ommellut tarpeeseen, mutta kaapissa ei ollut yksiväristä trikoota, josta ne pöksyt olisin tehnyt. Voih.. Oravanpyörä pyörähtää jälleen; ei siis auta kuin hamstrata lisää kankaita. Seuraavaksi tarvitsen yksivärisiä trikoita. Toivottavasti tämä ei lähde lapasesta! :) 

Nyt lähden pesemään noita kankaita.... heippa!  
-Teri 

torstai 16. helmikuuta 2012

Sienimekko

Tein pikkuneidille tällaisen ihanaisen sienimekon. En osaa oikein päättää, onko tämä oikeasti mekko vai tunika. Vuoden ikäisellä kun tuo lantio-polvi-väli on niin lyhyt, että saa olla aika tarkkana, puhuuko tunikasta vai mekosta. Eronahan on vain se, käyttääkö vaatteen kanssa sukkahousuja vai tavallisia housuja. Pituudessakin eroa on vain noin puoli millimetriä! Aika hauskaa minusta. :)




Mekon yläosassa olen käyttänyt kaavana Ottobren Papana-paidan kaavaa nepparilistalla. Pääaukko on tosin niin suuri, että ilman neppareitakin paita sujahtaisi helposti päälle. Alaosan piirsin itse. Lisäsin pituutta ja tein helmasta mekkotyylistä. En muista, kavensinko yläosan kaavaa vai en... Leveyttä on ainakin tarpeeksi paljon. 


Kaamean ryppyinen kuva tämä seuraava. Pahoittelen. 



Sienikangas on Hilcon kangasta Fabriinalta. Tumma punainen kangas on perustrikoota Triteksiltä. Sieniaplikaatiossa olen käyttänyt kotoa löytyneitä tilkkuja. 



Neitiä kiinnosti kuvaushetkellä enemmän maistella vaahtomuovista oven aukipitäjää! Siis tiedäthän, sellaista oveen kiinnitettävää palaa, joka estää sormien jäämisen seinän ja oven väliin. Välillä piti mennä etsimään lelulaatikosta rakas punainen pikkuauto. Vaatteiden väriin sopivat lelut pienestä pitäen. :) 





Mekko on kooltaan reilu 80 cm. Hieman se on vielä iso, mutta ei se haittaa. Tosin ei tuossa kuvassa se kovin liian isolta näytä, ei sen puoleen.



Lopuksi vielä yksi otos viime syksyltä. Lähes meidän takapihallamme kasvoi tällaisia kauniita kärpässieniä. Tästä voi nyt sitten vertailla näitä kaikkia kolmea eri kärpässienityyliä keskenään! :) Minusta tämä kuva on ihanan värikäs ja raikas syyskuva! Voi melkein haistaa raikkaan syksyisen kirpsakkaan tuulenvireen nenässä. Hmm.. minäkö, kevätihminen! :) No, kaikki vuodenajan ovat ihania omalta osaltaan, jopa syksy, joskus. :) 

Mukavia talvipäiviä, vaikka kevät on jo kovasti tuloillaan! 
- Teri 



keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Taas arvontoja :)


Ihanassa Maitotytön blogissa on arvonta! Kannattaa käydä katsomassa! :) 

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Herkulliset mansikkapöksyt

Mikäpä sen herkullisempaa kuin vaaleanpunaiset mansikkapöksyt pikkuneidillä! :) Tein velourhousut, joihin aplikoin mansikan lahkeeseen. Velour on ihanan pehmeää! Resorit vyötäröllä ja lahkeissa. Housujen kaava on jälleen muokattu versio alkuperäisestä. Tuskin koskaan olen tehnyt mitään täysin valmiiden kaavojen mukaan. Tässä mallissa alunperin vyötärölle olisi pitänyt tulla kuminauhakuja ja lahkeisiin käänökset, vaan laitoinpa resorit. 


Mansikka-aplikaatio on myös velouria, sekä punainen että vihreä osa. Aplikointi onnistui minusta paremmin kuin aikaisemmin koskaan. Näyttää ihan aidolta mansikalta, eikö! :)


Kaava on Ottobrestä Vilkas-velourhousun kaava muokattuna. Muistaakseni OB 4/08 lehdestä. Koko noin 74cm. 

Minusta on tosi ihanaa katsella, kun neiti on innoissaan vaatteidensa kuvista. Tätäkin mansikkaa hän aina muistaa näyttää ja osoittaa sormellaan. Sanoja neidiltä ei vielä tule, mutta kommunikoida hän osaa senkin paremmin. 

Mansikanmakuista viikolopun jatkoa! :) 
-Teri





perjantai 10. helmikuuta 2012

Pikkuinen veturi puksuttaa unimaahan!

Ennen joulua syntyi tällainen junalakana. Minusta on kangas on aivan mielettömän ihanaa ja sopii mitä mainioimmin takaamaan pikkumiehelle mukavia unihetkiä. Kankaan löysin kerran Eurokankaasta, ja pitihän se mukaan napata. Tuolloin itselläni ei ollut vielä lapsia, eikä tainnut olla kummilapsiakaan silloin vielä. Taisivatpa tosin olla jo haaveissa, kun kerta lastenkankaita ostelin! :) 
 
Junakankaasta päätin tehdä kummallekin kummipojalleni pussilakanat joululahjaksi. Valitettavasti otin kuvan vasta siinä vaiheessa, kun jo olin taitellut ja pakannut lakanat lahjapakettiin käärimistä vaille. Siksi tässä ei näy kaikkia ihania erilaisia junia, joita kankaassa on. Muutama nyt kuitenkin. Kuosi on selkeä ja kuvat ovat suuret. Vaikka lakana on värikäs, on se kuitenkin hillitty. Juuri minun makuuni. Toivottavasti pikkumiehetkin ovat saaneet makoisia unia katseltavakseen niiden alla! :) 




Meidän oma neiti pitäisi vihdoin ja viimein siirtää omaan huoneeseensa nukkumaan. Sitä on venytetty ja pitkitetty ihan liian kauan vaikka minkälaisten syiden vuoksi! Siirto on jännittävää sekä vanhemmille että pikkuneidille itselleen. Haluaisin löytää neidin huoneeseen ihanat verhot ja jotain muuta kivaa, josta typykkäkin olisi innoissaan. Liikaa tavaraa en halua hamstrata tilanpuutteen ja nurkkiin kertyvän turhan roinan vuoksi, mutta jotain kivaa lapsekasta huoneeseen haluaisin. Olisiko kertoa hyviä ehdotuksia?? Otan mielelläni vastaan vinkkejä! 

Olen tuumaillut tekeväni lippusiiman kattoon, jossa on erivärisiä kolmionmuotoisia lippuja. Se saattaisi olla kiva, vaikka toisaalta liput voivat näyttää hassuiltakin. Jätetään siis harkintaan. Lisäksi haaveilen valkoisista matonkuteesta virkatuista koreista, johon voisi laittaa leluja. Ainoa ongelma on, etten saa itse virkkaamalla ja neulomalla aikaiseksi mitään! Kunnioita kaikkia ihmisiä, jotka kutovat tai virkkaavat! Koreja toki voisi löytyä ostamallakin, mutta omatekemissä koreissa olisi oma juttunsa. Saapi nähdä millainen tulee, pysynkö suunnitelmissa vai muutanko kaiken ihan täysin... 

Tapaamisiin taas! 
-Teri 

Royal-tuote

Liityin juuri Royal-tuotteen Puotiblogin lukijaksi. Kannattaa käydä vilkaisemassa! :)

maanantai 6. helmikuuta 2012

Unihaalari


Pikkuneiti tarvitsi uuden yöhaalarin, joten ei kun tuumasta toimeen! Unihaalarille on monia kriteerejä meidän perheessämme. 

1. Haalarissa pitää olla vetoketju, sillä nepparit eivät käy. Syy tähän on neidin liikkuvat jalat, eli useamman kuin kerran herätessään tyttärellä on ollut jalka ulkona haalarista. Väliin tyttö on ollut ihan jumissa nepparihaalarinsa kanssa tai haalari ollut täysin auki, kaikkien neppareiden auettua. Tämän seurauksena pikkuvarpaat ovat olleet ihan kylmät aamulla, joka ei ole kiva juttu. Tarvitsemme siis vetoketjullisen haalarin. Kaupastakaan en ole löytänyt montaakaan haalaria, joissa olisi vetoketju, joka on minusta aika hassu juttu. 

2. Umpinaiset jalkaterät. Varpaista avonainen haalari ei käy. Syyn voi hyvin ymmärtää, kun katsoo edellistä kohtaa. Eli avonaisissa jalkaterissä varpaat joko jäätyvät tai tarvitsevat sukat. Sukat taas tuppaavat irtoamaan, joten umpinaiset jalantiet ovat hyvä juttu! Tähän on tosin tullut vähän muutosta viime aikoina. Neidillä pysyvät sukat nykyään paremmin jaloissa kuin ennen. 

3. Hmm.. en oikeastaan keksikään enää muita juttuja. Tai no, kivannäköinen haalari tietysti pitää olla! :) 



Sydänkangas on Nansolta. Kaavoina olen käyttänyt OB:n kaavoja 4/2008 ja 6/2010 yhdistellen. Ei oikein löytynyt mistään haalarin kaavaa, jossa olisi ollut vetoketju ja nuo jalkaterät, joten yhdistelemällä ja muokkailemalla sain tällaisen aikaan. Haalarista tuli todella todella leveä. Meidän hoikkeliinitytölle aika iso. Pituutta on myös reippaanlaisesti. Resorikanttaukset sekä hihansuissa että kaula-aukolla. Valkoinen vetoketju löytyi kätköistäni. 

Kuvatessa haalari on näköjään ollut aika rutussa. En harrasta vaatteiden silitystä raudalla, mutta kuviin voisi yrittää toki asetella edes suoraan. :) 

Olipa mukavaa ulkoilla tänään, kun oli vain pikkupakkanen! Riemua! :) 
-Teri 


lauantai 4. helmikuuta 2012

Kesälomalla!

Hei, tiesittekö, että harvemmin edes Suomessa kesälomalla on lämpötila -27,9 astetta?!! Nytpä muuten on. :) Jäin töistäni nyt "kesälomalle". Toki sillä poikkeuksella, että kotona hoitovapaalla ollessani päivät eivät paljon muutu, olin sitten "töissä" tai "lomalla". Onhan arki toki juhlaa, kun sen vain niin ajattelee. No, kyllä meillä on ihan oikeaakin lomaa ollut. Viikko perheen kesken Vuokatin pakkassäässä mahtavassa mökissä oli kyllä ihanaa. Suosittelen. :)




Pakkaslukemat olivat kyllä huimia, kuten koko maassa muuallakin tietysti. Sukset saivat ulkoilua vain suksipussissa. :)

Ompelukone pääsee taas hommiin. Paita hiiriaplikaatiolla odottaa valmistumista pöydällä. Esittelen sitä ja muita ompeluita taas myöhemmin.

Tapaamisiin!
-Teri

torstai 2. helmikuuta 2012

Sydäntunika

Tällainen sydäntunika on ollut meillä kovassa käytössä jo hetkisen aikaa. Kaava on muokattu Ottobren jostain vanhan lehden peruspaidan kaavasta. Kankaassa riitti juuri pituutta tuon verran, ja helmakäänteessäkin olen käyttänyt tummanpunaista trikoota avuksi. Olkapäällä halkiossa on nepparien sijasta tarrapala. Resorikanttaukset hihansuissa ja kaula-aukossa. Kuvassa tunika näyttää tosi leveältä, mutta Neidin päällä se on ihan mukavan näköinen. Koko 74cm.


Tänään pakkasta vaivaiset -29 astetta. Hiihtoloma jatkuu sisätiloissa. :)

-Teri :)


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Testailua ja kokeilua

Noniin... olen siis aloittanut blogini. Ulkoasu ja sisältö kaipaavat kovasti hiomista vielä. Linkitin ensimmäisen arvontakuvan äsken. Hih, osasinpa! :) Tanttarallan blogissa on siis arvonta, johon osallistuin. Nyt pitäisi alkaa siirtää kuvia tänne blogiini. Kokeillaanpa...

Harjoituskappaleita

Tämä ensimmäinen kuva on harjoitusasu, johon kokeilin ensimmäistä keraa monenlaisia juttuja. Asu ei suinkaan ole ensimmäinen lastenvaateompeluni, mutta aloitetaan silti tällä. Kaula-aukon kanttaukseen olen oikein tyytyväinen. Ensimmäiseksi kerraksi onnistui tosi hyvin. Sydänaplikaatiot olivat myös harjoitusta. Tein ne ilman mitään ohjetta ja ilman tukikankaita! Jälkikäteen ajatellen ohjeisiin perehtymisestä olisi hyötyä, kuten olen sittemmin aplikaatioita tehdessäni huomannut. Paita olisi mukavamman näköinen ilman sydämiä, mutta toisaalta hyvä näin. Housujen resori on melkoisen ohutta lirua, eikä siksi kovin hyvää. Oranssi resori onkin paljon tukevampaa. Vaatteiden koko on 74cm. Paitaa ja housuja on käytetty kyllä paljon! :) Tein tämän asun jo monta kuukautta sitten.

Olen tehnyt aiemmin pipoja, tumppuja, muutamat housut ja paidat, unihaalarin, tunikoita. Laitan niistä kuvia, kunhan ehdin.

Mukavia talvipäiviä! Mittari näytti aamulla -34 astetta pakkasta. Nyt päivällä pakkasta on enää -27 astetta! Huimaa. Ei paljon ulkoilla 1v neidin kanssa. Ihanaa, kun on talvi ja kunnolla pakkasta!

Teri :)