keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Pikapostilla kisuja!

Miauuu! 

Täältä tulee pikapostia.
Paketista löytyy hurmaavia pikku kisuja monta monta monta!

Blogeissa vilahteli tässä taannoin aikamoinen määrä tällä Mail Express -kaavalla (Ottobre 1/12) tehtyjä tunikoita. Silloin meidän pikkuneitimme oli liian pieni tälle kaavalle. Nyt löysin kaavan sattumalta, ja päätin sitä kokeilla. En enää ihmettele yhtään, että näitä oli tehty niin paljon. Ihana mekko! Lehdessä vaatetta kutsutaan tunikaksi, mutta minä ompelin niin pitkän kuin kankaasta riitti, joten siitä tuli mekko.




Miksiköhän tämä kuva näyttää pikselimössöltä.. hmm. En ala vaihtaan enää. 


Ihastuin heti tähän sydänkissa-jerseyhyn, kun sen näin. Yksinään kangas värinsä vuoksi on tosin aavistuksen tunkkainen, mutta valkoiset kanttaukset mekossa raikastavat ilmettä valtavasti. Oli muuten vaikea aluksi päättää, minkäväriset kantit laittaisin. Valkoinen oli kyllä hyvä valinta!






Kavensin etukappaletta jonkin verran, joka tosin kostautui sitten vähäisempänä rypytyksenä edessä. Takakappaleelta otin kaiken sinne suunnitellun rypytyksen pois. Leikkasin takakappaleen kuitenkin kahtena osana, koska tuo sauma on mielestäni kiva takanakin. 






Pääntietäkin suurensin. Olin jo ommellut koko pääntien, kun kokeilin sitä tyttöselle päälle. Aika ahtaalta tuntui, joten ei kuin ratkoja käteen. Ratkoin koko kanttauksen ja tein sen uudelleen, kun olin ensin suurentanut etukappaletta! 





 Legginsit olisin halunnut kaveriksi, mutta en yksinkertaisesti keksinyt, minkä väriset tekisin. Olisiko teillä ehdotuksia?? Kankaan pohjaväri on melko murrettu, joten vaikea yhdistää siihen mitään.





Neiti halusi itse asettua kuvattavaksi jääkaapin oven eteen.. sorry tausta! :)


Mekot on kyllä ihania! Näitä voisi tehdä vaikka kuinka, kunhan ehtisi käyttääkin sitten. :)



torstai 6. kesäkuuta 2013

Porkkanamekko


Hellettä piisaa, se on ihanaa! :) 
Ompelukonekin on saanut nauttia lomasta, kun en ole paljon sillä mitään tehnyt. Ainakaan sen arvoista, että niitä viitsisi tänne kuvata. 

Korjausompeluita aika paljon. Korjaukset ovat ärsyttäviä, mutta kun korjauksen saa valmiiksi, tulee hyvä mieli. Ei tarvinnut heittää hyvää roskiin, vaan sai sen vielä käyttöön. 

Monta puolivalmista sen sijaan odottaa valmistumistaan, mutta en raaski olla sisällä kauniilla ilmalla. Toisaalta mieli tekisi ommella, mutta ei aina jaksa silti. Niitä esittelen, kunhan saan valmiiksi. 

No niin, yhden pikaompeluksen taas päätin tänne lätkäistä. 
Lasten paidat ovat niin tosi tosi nopeita tehdä, että niitä syntyisi kasapäin tarvittaessa. En kuitenkaan halua tehdä liikaa vaatetta, vaan haluan, että kaikkia ehtii käyttää, mitä teen. 

Olen yrittänyt käyttää kankaanjämiä pois kaapeista. Niitä pieniä tai isompia paloja, jotka ovat jääneet kaappiin, kun kankaasta on jo jotain aiemmin tehty. Tämä mekko syntyi juuri sellaisesta palasta. 

Tyttö kutsuu tätä porkkanamekoksi. Porkkanoitahan kuviot selvästi ovat! :) 
Täältä löytyy edellinen ompelus tästä kankaasta. Kuosikangas on Nansoa, yksivärinen jotain perustrikoota. Hyvänlaatuisen tuntuisia molemmat. 




Mekon idea ja toteutus sama kuin täällä. Ajatuserheen takia mekosta tuli isompi kuin oli tarkoitus. Edellisen olin tehnyt ilman saumanvaroja, ja koska tähän ne leikkasin, mekosta tuli isompi. Kangasta oli niin kapea palanen, että en saanut helmasta niin leveää kuin olisin halunnut. Pikkuisen on malli siis huonompi eli suorempi kuin olisin halunnut, mutta menee näinkin. 

Tämä on ensi talvena varmasti pitkähihaisen puseron kanssa hyvän kokoinen. Neiti itse on vain ihastunut tähän mekkoon, ja haluaisi sitä käyttää. Minkäs teet.. piilotanko sen, vai annanko käyttää. :)





Olen onneton kuvioiden kohdistaja, muistamattomuuttani. Tässä ei tullut edes mieleeni siinä hetkessä, kun sakset jo viuhuvat, että kuvioita pitäisi kohdistaa! (Eipä ollut eka kerta.) Aika hyvin onnistui kuitenkin ilman, että edes yritti! :) Vai näyttääkö tämä juuri siltä, että kohdistaminen on epäonnistunut.. No, väliäkö sillä! 





Kaksi- ja puolivuotiaan innolla melko yleinen lause meillä on: "Äiti, kato!" Kasvatusoppaathan (niin, juuri ne, joista voi olla montaa mieltä...) kehottavat antamaan taaperolle kaiken hänen haluamansa huomion, että aikuisina osaavat olla sitten jotain muutakin kuin aina vain suunapäänä keskipisteenä joka paikassa. 

Mutta nämä temput, ja "äiti, kato" - huudahdukset sulattavat tosi usein kyllä sydämen. Taapero on onnellinen, kun osaa tehdä jonkun ihanan tempun, jota äiti sitten ihastelee. Mutta eikö olekin taitavasti nostettu jalka toisen jalan kylkeen! ;) 
Voi, minun pikkuista rakastani! :) 


Ja nyt takaisin sinne helteeseen! :)