sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Lisää kesäkangasta tunikaksi

Aiemmin tehdystä kesämekosta jäi kangasta, josta tein lahjaksi pikkuisen kesätunikan. (Löytyy täältä: klik. ) Lahjan saaja käyttää isompaa vaatekokoa kuin oma neitini. Tämä on kokoa 92. En osaa yhtään ajatella, että onko tunika suuri vai ei, kun ei tuota vaatekokoa meiltä vielä löydy. Vaatteet näyttävät minusta aina suurilta, olivat ne sitten oikeaa, käytössä olevaa kokoa tai eivät. Kaavana käytin Villi Viikinkiä (OB 6/2010) yläosan osalta. Levensin ja pidensin helmaa, koska alunperin tuo on aika slimmi aluspaitakaava. Kaavasta ei todellakaan tullut suosikkikaavaa. Mieluummin teen raglansaumat suorina kuin kiemuroina. Tällainen siitä syntyi.






Kesä on lähempänä koko ajan. Jalkakäytävät ovat ihan sulia jo. Mukavaa, mukavaa. :) 
-Teri 


perjantai 23. maaliskuuta 2012

Voihan laukku!

Ajattelin surauttaa itselleni helpolla kaavalla nopeasti kivan kassin, käsilaukun, veskan.. rakkaalla laukulla on monta nimeä. Finlaysonin ihana harmaa Silmu-kangas tarttui joskus kirpparilta mukaani. Juttu ei mennyt ihan niin kuin ajattelin. Kassi valmistui, mutta mikään muu ei sitten mennytkään suunnitelmien mukaan. Eilen, kun sain laukun valmiiksi, olin aivan masiksessa. Laukku ei innostanut valmiina enää yhtään. Tänään katsahdin tuolin reunalla roikkuvaa yksinäistä laukkua uudelleen, ja hei, sehän näyttää uudelleen ihan kivalta!

Eilisen masiksen syy oli kaiketi liian traumatisoiva ompelu. Nyt varmasti ihmettelet, mitä tuo tätskä oikein höpisee. No, seuraavassa vähän selitystä.

Leikkasin laukun ja vuoren palat kankaasta, ompelin sisätaskut, tikkasin saumat, mittailin, ompelin, korjailin pari yöompeluiden seurauksena syntynyttä mokaa ja ompelin taas. Laukku oli jo melkein valmis, kunnes vuorikangas sanoi rits ja räts, ja ratkesi keskeltä! Arvaatteko, kuinka iloinen olin?? En kovasti. Opetus: jos käytät kierrätyskankaita, tarkista niiden kunto! Ratkoja käyttöön. Ratkoin lähes joka ikisen sauman laukusta. Vaihdoin vuorikankaan, ompelin sisätaskut uudelleen, mittailin, paikkailin, kokosin ja taas ompelin. Välillä (useasti) ompelin väärin, mutta laitoin sen flunssan ja nukkumattomuuden piikkiin.

Ratkojani meni melkein lakkoon ylityöllistymisen vuoksi. Ratkoin, mittailin, ompelin ja taas ratkoin. Laukku piti olla tosi helppo tehdä: surauttaa vain saumat kiinni ja laukku olisi valmis. Ei mennyt ihan niin. Mainitsinko jo, että ratkoin muuten muutaman sauman pariin kertaan? Siinä ajassa kovempikin heppu jo musertuu. Puhumattakaan heikoista. Kassi meinasi joutua roskakoriin, saksien alle ja lentää ikkunasta ulos.

En kuitenkaan luovuttanut. Vaan uurastin minkä jaksoin; siltä se iltayöstä tuntui! Kunnes sitten koitti tämä vaihe...




Eli laukku on valmis! Jihuu! :) Eilen illalla tosiaan laukku ei harmikseni enää näytänyt superkivalta, vaikka tuo kangas ihanaa onkin. Päätin nukkua yön yli, ja se kannatti. Nyt laukku näyttää taas oikein kivalta. Ehkäpä se koettelemuksistani huolimatta pääsee käyttöön.  





Laukusta löytyy kolme sisätaskua pikkutavaralle. Jäin vielä harkitsemaan, laitanko nepparin pitämään laukkua vähän kiinni. Kaava löytyy alunperin 3/2003 Ottobrestä. Tähän jälleen muokattuna. Suurensin laukkua vähän, pidensin olkaimia ja lisäsin nuo sisätaskut. 





Välillä nämä ompelukset tosiaan koettelevat hermoja. Koneet eivät toimi, kangas menee ruttuun tai lanka solmuun. Onneksi usemmiten lopputulos on kuitenkin kiva. Kuten tässäkin tapauksessa. :)


-Teri

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Lupaus keväästä!


Kevätpäiväntasaus! 

Päivä on siis yhtä pitkä yön kanssa. Tästä eteenpäin päivä vain pitenee, ja valon määrä kasvaa. Kaikki vuodenajat ovat ihania, yhtään en antaisi pois. Ilman toista toinen ei tuntuisi miltään, niinhän se on. Joku tässä keväässä silti viehättää enemmän kuin muissa vuodenajoissa. Valon määrä kasvaa. Odotus kasvaa... pian tulee lämmin, kesä. Hiirenkorvat puhkeavat koivunoksiin, lumet sulavat, ensimmäiset krookukset pilkistävät hangen alta. Talitinttien kevätsirkutukset pihapuissa. 

Vielä on hetki aikaa nauttia lumesta, hangista, auringonpaisteesta keväthangilla. Kuntoilla lumikolan kanssa. Rämpiä saappailla vesilätäköissä. Odottaminen on mukavaa, kun tietää, että jotain kivaa on tulossa. Se tässä keväässä on varmaan kaikkein parasta. 

Vaaleanvihreä ja keltainen. Valkoinen. Kesällä sitten on jo tummaa vihreää, hellettä ja hikipisaroita. Eiköhän nautita tästä päivästä! :) 

-Teri  


maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kesäisen keveää!

Kankaasta se ajatus sitten lähti! :) Ostin palan ihanan keväistä trikookangasta. Olen saanut vähän yliannostusta tummista ja raskaista väreistä (vaikka kivoja talvella ovatkin), ja nyt haluan keväisiä, raikkaita ja keveitä värejä lapsen vaatteisiin. Sellaisia, joista tulee mieleen kesäsateen jälkeinen huumaava tuoksu kesän lämpimässä illassa. Tai hetki, jolloin kuuman mökkisaunan jälkeen voi pulahtaa vilvoittavaan veteen. Tiedäthän sen tunteen!




Kankaasta syntyi kesämekko. Kokeilin uutta kaavaa Ottobre-lehdestä numero 1/2007. Tuo lehti on todella hyvä! Olen kokeillut sieltä jo montaa kaavaa, ja olen tykännyt tosi paljon. Harvoin toki teen mitään vaatetta täysin samanlaista kuin lehdessä tai ilman muokkauksia. Tämäkin "pallomekko" -kaava sai kokea vähän muokkausta. Vaihdoin kirjekuoripääntien tavalliseksi ja lisäsin nepparin olalle. Tai no, nepparit puuttuvat vielä, koska kotoa ei löytynyt värillisiä neppareita. Lisään ne mekkoon myöhemmin. Luultavasti menisi päälle ilman neppareitakin, mutta nyt näin. Mekon koko on noin 80cm. Helmakaitaleen leveys on yhteensä 120cm. Hurjan pitkä! Meinasin kaventaa sitä, mutta lopulta tein kaavan mukaan. Hyvä niin, koska minusta helma onnistui hyvin. Rypytystä on tarpeeksi, jolloin se on kivan näköinen. Helmat hulmuamaan kesällä!

Pääntien kanttasin pirteän keltaisella. Vaihtoehtoja oli muutamia muitakin, mutta lopulta laitoin tämän. Kiitos teille, jotka sitä kommentoitte ja autoitte värin valitsemaan! :) 






Puhvihihat ja hihansuut rypytetty. Oikein prinsessamekko! :) 






Mukavaa, kun rypytykset onnistuivat tosi hyvin; helmakaitaleessa, puhvihihat ja hihansuurypytys. Mekko näyttää tosi isolta roikuessaan vaateripustimessa, mutta neidin päällä on aivan sopiva. Pakko ihmetellä, mihin meidän pikkuvauva on kadonnut, ja mistä tuo ihana ja energinen pikkutaapero on meille tullut!

-Teri

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Pingviini pallosateessa

Tässä on uusin aplikaationi. Idea pingviiniin lähti lastenkirjasta, jossa oltiin eläintarhassa pingviinejä katsomassa. Kyllähän toki jokaisen 1v neidin pitää tietää, millainen eläin on flamingo ja mikä pingviini. No, piirsin pingviinin kuvan itse apunani juurikin tuo lastenkirjan kuva. Nyt, kun luemme tuota eläintarhakirjaa, neiti osoittaa pingviinin kohdalla paitaansa. "Minullapa onkin pingviini paidassa!" Aika hauskaa minusta.

Tällainen siitä sitten tuli...



Pingviini tallustelee pinkissä pallopaidassa. Vähän kuin lumisateessa, eikö! Taitaa pingviinilla olla kotoisa olo. Pallotrikoo on ostettu Hannan kankaasta. Syreeninvärinen resori on ostettua Fabriinasta. Pingviiniaplikaatio on osin velouria, osin collegea. 


Pingviini pääsee kurkistelemaan hyvin duploleikkeihinkin. 




Okei, poseeraan ihan hetken aikaa, ennen kuin taas lähden juoskemaan! 


Äiti, minäkin osaan käyttää mittanauhaa! 




Lopuksi vielä tervetuloa kaikille uusillekin lukijoilleni (ja vanhemmillekin, jos en ole tervetulleeksi toivottanut)! Onpa kivaa, tehän olette täyden kympin porukka! :) 

Nähdään! 
-Teri


keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Sydämiä tulvillaan

Ensimmäinen vaateompelus aikuisen koossa onnistui kivasti. Tein itselleni teepaidan koossa 38. Kaavana käytin Ottobre 5/2008 pitkähihaisen raglan-teepaidan kaava. Lyhensin hihat lyhyiksi, lisäsin reilusti pituutta helmaan ja syvensin hieman kaula-aukkoa. Nyt voi vain olla onnellinen, että älysin pidentää helmaa. Mieluusti ottaisin helmasta vieläkin pidemmän. Paidasta tuli silti aika kiva. Ainoastaan vyötäröltä tai lantiolta paita on pikkuisen liian leveä, kun kangas jää vähän pussittamaan. Sivusaumoista voisi ottaa vähän sisään siitä kohtaa. Jos alle pukee toisen trikoopaidan, se vähän helpottaa tilannetta. Toisaalta kesäpaidaksi tätä ajattelin, ja silloinhan ei pitkähihaisia alle pueta. Intiaanikesää odotellessa! :)

Kankaana käytin täällä esiteltyä kimppatilauskangasta. 


 

Bad hair day, sori! :) 



Pussitus helpottaa aavistuksen, ei paljon, kun pukee alle pitkähihaisen teepaidan. 





Mietin, miten tekisin hihansuut ja kaula-aukon, mutta pääsyin lopulta kanttaamaan kummatkin. Hihansuut olisi voinut kääntääkin, mutta kanttasin vaalean lilalla resorilla. Kaunis mielestäni. 

Seuraava paita on jo suunnitteilla. Aion pidentää helmaa vielä tästäkin ja tehdä paidasta enemmän tunikatyyppisen. Kesäksi varmasti aika kiva! Legginsit vaan alle ja menoksi! Hiekkalaatikolla, ulkona ja rannalla saa varmasti ensi kesänä viettää paljon aikaa, joten sinne sopivia tarpeeksi rentoa ja mukavia vaatteita saa hamstrata lapsen vaatekaapin lisäksi myös omaan vaatekaappiin. Eikä tällainen tunika ole minusta mikään pelkkä hiekkalaatikkovaate, vaan sopii kivojen kenkien kanssa mainiosti kaupungillekin. Näitä lisää! Harmillista vain, että aikuisten vaatteisiin sopivia kivoja kankaita on niin vähän tarjolla. Pitää pitää silmät auki ja napata heti, kun kiva tulee kohdille. 

Tänäänkin paistaa aurinko. Auringonpaisteesta ei voi iloita liikaa näin keväällä! Arskat päähän ja ulos! 

-Teri 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Söpöä silppua

Tämä posti sisältää kaikenlaista pikku puuhastelua ja pikkuisia silppuompeluja. Siis niitä, jotka valmistuvat aika nopeasti ja joita ei tarvitse paljon miettiä, mutta ovat silti ihan kivoja. Söpöä silppua.

Kevät tulee kohisten. Kevätasuja, -haalareita, pipoja ja rukkasia pitäisi jo miettiä. Kevättakki on suunnitteilla ommella pikkuneidille. Kankaat ovat valmiina odottamassa sopivaa ompeluhetkeä. Ainoastaan puuttuu rohkeus alkaa leikata sitä. Päällikangas on ihanaa kukallista finecord-samettia. Vuorikankaaksi on muutama vaihtoehto, joita en ole vielä päättänyt. Minun pitäisi enää päättää, että teenkö takin koossa 80 vai 86. Lapsen kasvun ennustaminen on vaikeaa. Siksipä venytän vielä hetken takin ompelua toivoen, että mahdollinen kasvupyräys tulisi sitä ennen! :)


Tästä pitäisi takki valmistua. 

Emma Hardyn kirjassa "Ompele kaunista lapselle" on söpön hiirihatun ohje. Tein sellaisen pikkuneidille. Käytin kierrätysmateriaalia, vanhaa teepaitaa. Koska tämä eka hattu onnistui, voisin tehdä näitä lisääkin. Niin söpö hattu pyöreillä poskilla! Sattui kuvaushetkellä neidillä olla päällä hiiripaita, joka on esillä täällä. Siispä tässä teille kaksi hiirulaista. :)



 


Nukelle surauttelin peiton ja tyynyn kotoa löytyneestä fleecen palasta. Tyynystä tein aivan ohuen litteän, koska nukkekin on niin pieni. Täytteeksi laitoin vanhasta pyyhkeestä (joka alunperin oli kestovaippamateriaalia) taitellun palan, jotta tyyny sai vähän paksuutta. Peitto on kaksinkertaista fleeceä. Koristeompeleet antavat näköä ja lisäksi pitävät peiton oikean muotoisena. Juuri sopiva nuken nähdä kauniita unia!



Kuvassa oleva nuken mekko löytyy täältä.

Tänään ollut taas ihanan aurinkoinen päivä! Olemme viettäneet ulkona tosi paljon neidin kanssa. Toivottavasti aurinkoiset päivät jatkuvat vielä pitkään.


-Teri

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Isoisotädin juhlat

Kävimme tänään koko perheen voimin pikkuneidin isoisotädin 80-v juhlissa. Kunnioitettava ikä! Lisäksi tuo iso-iso-täti kuulostaa tosi kivalta sanalta suussa! :) Täti on oikein mukava, rempseä ja kova nauramaan. Mukavat juhlat olivat, kiitos T järjestämisestä!

Juhlamekkona pikkuneidillä oli tämä ihastuttava velourmekko, jonka olen tehnyt hänelle jo jouluksi. Väri ei ole yhtään jouluinen, vaan pikemminkin keväinen, mutta ei se joulun juhlaakaan haitannut millään tavalla. Kaavana Nasta-liivihame Ottobre 4/2008. Vuoritin mekon osittain limenvihreällä trikoolla. Ooga booga- kangasta on pikkuinen pala vielä kaapissa. Onneksi, tästä pitää saada vielä jotain!

Kuva on ollut aiemmin jo Facebookissa esillä, että jos näyttää tutulta, olet varmaan nähnyt sen jo siellä. 

Päällystin mekkoon myös napit itse. Varastoista ei siihen hätään löytynyt sopivaa, joten päätin päällystää napit. Kauniit niistä tulivatkin.



Tässä vielä sovituskuvaa... 


Kotona meillä on tällä hetkellä suuri luukkukirjainnostus meneillään. Pikkuneiti kantaa kirjahyllystä aina yhden tietyn kirjan. Mikään muu ei kelpaa, vaan yleensä luetaan luukkukirjaa. Onhan se toki tylsää itselle lukea aina samaa kirjaa, mutta muistathan itsekin sen jännityksen lapsena, kun sai avata luukun?! Samoja luukkuja availlaan monta kertaa, ja aina on yhtä suuri riemu luukun alta löytyvästä kalasta. Tähän ei voi sanoa muuta kuin, että onni koostuu pienistä hetkistä! 

 Ihanan paljon yksityiskohtia tutkittavaksi, ja mikä parasta, paljon luukkuja avattavaksi! :) (Kuvat kirjasta: "Oma sanakirjani, koulussa" Egmont kustannus 2011"





Arvatkaapa mitä tämän luukun alta löytyy?? 
*
*

*
*

*
*
*
*
*
*
*

Ta-ta-ta-taaa..... sieltä löytyy...


 kala! 



Välillä aikuisenkin on hyvä heittäytyä lapseksi. Iloita pienistä hetkistä ja asioista. Kuten tästä pikkukalasta... tai lapsen riemusta.

Iloisia talvipäiviä!
-Teri

torstai 1. maaliskuuta 2012

Hiiripiiri pyörii aivan hiirenhiljaa

Hiiripiiri pyörii 
hiirenhiljaa ensin 
sitten hieman nopeammin, 
hui, jo melkein lensin! 
-Eppu Nuotio- 

Ihastuttava Eppu Nuotion Hiiripiiri -laulu on ollut meidän pikkuneidin suosikki ihan pienestä pitäen. Varsinkin isänsä kanssa neiti hassuttelee ja liiottelee tuota lentämistä usein. Kikatus helskyää meidän kodissa, kun pikkuneiti oikein innostuu. 


" Pikkuhiiri tahtoo piirissä pyöriä, hiirenhännistä punoo nopsaan nyöriä... "


Tein hiiriaplikaation neidin tunikaan. Tunikan mallin olen piirtänyt itse. Yläosaan olen ottanut apuja Ottobren Papana-paidan kaavasta. Pussittavat hihat saisivat pussittaa hieman enemmän. Kaavaa pitänee siis muuttaa siltä osin. Paidan koko on noin 80 cm. 









"Hiirivaari näyttää kuinka ennen tanssittiin, 
takaperin ja takaperin
ja sitten taas pyörittiin..."
 


Tanssiminen on kivaa! :)
















Aplikointi vaatisi aika tavalla luovuutta ja taiteellista silmää. Molempia tarvisin enemmän. Voisikohan luovuutta oppia?? 


Aloittelevana aplikoijana tuntuu välillä, että omat aplikoinnit ovat melkoisia räpellyksiä niiden ihanien luomusten rinnalla, mitä blogimaailma on tulvillaan. No, jostain on aloitettava! Neiti itse tuntuu hiirestä tykkäävän. Kuten kuvasta näkyy, kissa, hevonen ja muut lego-eläimet matkustavat usein nykyään mukana. Siltä, mitä legoportaiden kiipeämiseltä kerkiävät! :) (Legoportaiden kiipeäminen on yksi jokapäiväinen leikkimme.)


Vaate kokonaisuudessaan on minusta kivan näköinen. Värimaailmakin on onnistunut. Tällaisia pitää tehdä lisää! :) 


Hei, nyt on kalenterin mukaan kevät! :) Nauttikaahan kevätauringosta!
-Teri