perjantai 11. lokakuuta 2013

Hippietä

Tämä ruskea Hippie-joustofrotee on aikas veikeän kaunista. 
Vauva sai siitä haalarihousut itselleen. Taisi tosin taaperokin katsella kaihoisasti kukkien perään. Saa nähdä teenkö hänellekin vielä jotain tästä.

Samalla kaavalla ja muutoksilla kuin edellisetkin potkuhousut.
Kaveriksi vaaleanpunainen body. 


Okei, köllöttelen ihan pikku hetken, jos olet äiti nopea, saat yhden kuvan. 




Haa, mitäs kivaa täältä hyllystä löytyy läpsyteltäväksi?! 




Sitten lähden taas tutkimusmatkalle kohti tutkimattomia seutuja.. vaikkapa kenkiä syömään. 




Vaaleanpunainen body on Bert-bodyn kaavalla. 
Ihan perusbody ilman kummempia. 
Perusbodeja saisi kaupastakin, mutta toisaalta jos kaapista löytyy sopivaa kangasta, miksen ompelisi itse. 

Kanttaukset ja resorit ovat samaa kangasta, joten koko body on samaa väriä. Monen vaatteen alle sopii hyvin. En tykkää liian kirjavista, joten suosin kuosivaatteen pariksi yksiväristä.
Kanttaus on kyllä tosi tosi tosi helppoa nykyään kantinkääntäjän ansiosta. 
Kyllä, tykkään kovasti! :) 

Kuva on taas otettu vinosti (vaikka minusta nämä "kuva on huono" -kommentit ovat tosi hassuja blogeissa. Tuskin kukaan tekee tarkoituksellaan vinoja vaatteita, niin miksi niitä pitää selitellä kuvan vinoudella... mene ja tiedä, niinhän juuri itsekin selittelen :) )




Näistä tuli söpöt. Kelpaa päälle serkun synttäreille. :) 


tiistai 1. lokakuuta 2013

Ekat höpsöt pöksyt


Ensin vauvan hassut housut,  
sitten vauvan höpsöt pöksyt... 


Näin lauletaan Vauvan vaaka -cd:llä, joka on muuten meillä ihan suosikki. Sekä isin, äidin että tyttöjen keskuudessa. Ihan huippuja lauluja! :) 
(joita aikuinenkin jaksaa kuunnella, kun ihan kaikkea kiljuntaa laulua ei jaksa..) 

Tein elämäni ekat potkuhousut vauvalle. 
Vanhemmalla lapsella en oikein osannut kokopotkuhousuja käyttää enkä mitään haalareita sisävaatteena. Niin se mieli muuttuu, ja meillekin kotiutui yhdet uudet potkarit. Toiset ovat jo suunnitteilla, melkein leikattunakin. Lattialla mönkivällä tyypillä ne ovat aika suloiset. 


Kangas on velouria ja kanttaukset persikanväristä resoria. Lahkeensuissa myös resorit. Olalla nepparit. 



Ai, minäkö möngin?! Osaan jo kontata! :) 


Ompelun kurjin puoli on kaavojen epäsopivuus. Olisi ihanaa ottaa kaava ja vaan ommella, mutta kun ei. Useimmiten niitä pitää mittailla ja jonnekin suuntaan aina muokata. 
Kuten nytkin. 

Otin Ottobre 4/2013 -lehdestä Crawler-potkuhousujen kaavan. Jo kuva lehdessä näytti, että aika timmiä mallia, joten onneksi (!!) mittailin kunnolla kaavan. Levensin molemmista sivusaumoista kaavaa muistaakseni  1,5 cm, ja lopputulos on kaikkea muuta kuin leveät housut! Meidän vauva on aika hoikkeliini (laskeva painokäyrä ja miinus xx jotain- käyrällä, jos se jotain kertoo), tai ainakin keskikokoinen, eli ei todellakaan mikään pullukka (btw, vauvat ovat pullukoinakin ihania, ettäs tiedätte :)) . Mietin vaan, että kenelle tämä kaava on oikeastaan siis tehty, eli kuka vauva sen sisään mahtuu. No, toki meillä käytetään kestovaippoja, että se toki suurentaa peppua aika paljon verrattuna kertsivaippoihin. Mutta silti. No, eipä se minua haittaa, (vaikka oikeasti ihmetyttääkin, miksi sitä muuten tänne kirjoittaisin!).






Kaava on tosi simppeli. Sivusaumaton ja yhdestä palasta saa koko pöksyt. Toki jos tekee jalanterät, ne pitää lisätä, mutta minä jätin ne pois. Kaava on siis tosi tosi kapea, että kannattaa mitata ja leventää tarvittaessa. 

Ensimmäistä kertaa tein myös tällaiset kanttaukset olkaimiin. Mekkojen olkaimiinkin olen aina ennen tehnyt alavarat, mutta nyt kanttasin. Pitäähän sitä kantinkääntäjää *klik* testailla! ;) 
Kanttaaminenkin sujui.. noh, yrityksen ja yrityksen ja erehdyksen ja ratkomisen ja.. kautta lopulta ihan hienosti. Olkainten päiden huolitteluun otin vinkkiä täältä





Kangasta oli vain puoli metriä, joten jouduin tekemään jatkopalan yläosaa varten. Tarkkasilmäiset huomaavatkin, että yläselässä raidat hyppivät hip ja hop...  Onneksi sanonta kuuuu: tyhmempi ei tajua ja viisas ei välitä. Tähän luottaen jätin korjaamatta, ku ei pahasti haittaa. Alaosassa menevät oikein mallikkaasti.


Ja sitten... tätä seuraavaa kuvaa en mielelläni tästä vajaa 8-kuisesta vauvasta ottaisi. Mutta minkäs teet, kun vauvaneiti kiipesi laatikon päälle! 
"Ja äiti hei, ei tarvitse tulla nostamaan tuttia, otan sen itse! Ja hups, eihän se haittaa, jos tipun päälleni tästä! Onneksi sulta ei työt minun ihanan vauvan kanssa lopu, äitiii!!" 

Minkäs teet, kullanmuruhan hän on. <3 



Kiipeäminenkin siis sujuu näilllä pöksyillä! 

Minun piti tehdä tästä housupostaus, ja laittaa tänne kaikki viime aikaiset housut. No, tekstiä tulikin niin paljon, että tuli vain potkariposti ja saatte odottaa perheen muiden naisten housuja vielä... 

Kiitos muuten kovasti ihanista kommenteista! 
On tosi kiva, kun niitä tupsahtelee tuonne lootaan. Ilahdun jokaisesta! :) 

Tapaamisiin! :) 

maanantai 30. syyskuuta 2013

Uudet kumppanini! Ja arvontapalkinto :)

Vanha, rakas, rämä ompelukoneeni läksi vaihdossa uusille ompelumaille. 
Kaksoisneulalla ompelu alkoi olla jatkuvaa tappelua ja hiusten harmaantumista. Haaveilin pitkään uudesta ompelukoneesta. Sen jälkeen mietin vielä pidempään, onko uuden koneen osto turhuutta vai menisikö vanha vielä. Mies vihjaili aika pitkään katsellessani meidän kaksintaisteluamme, että jokohan kotiin saisi taas rauhan, eli että jokohan vaimokulta kohta marssisit ompelukonekauppaan... 

Olisi kannattanut kuunnella ukkokultaa aiemmin, ja marssia sinne kauppaan! 
Voin kertoa, että ompelukoneissa ON eroa. Tosi paljon! 



Uusi ompelukoneeni on Pfaff ambition 1.0. 
Opettelen vielä käyttöä, mutta hyvin sillä perusompelut jo onnistuvat.
Ääni on hiljaisempi, jälki moitteetonta (pieniä huomautuksia lukuunottamatta), ja mikä parasta, kaksoisneulallakin ompelu sujuu jälleen! Hiphei! :) 

 Toinen uusi kumppanini saapui meren takaa.
Tilasin itselleni netin kautta kantinkääntäjän. Ja voi, miten helppoa ja ihanaa kanttaaminen onkaan! Tosin harjoittelua se vielä vaatii. On vaikeaa löytää kääntäjälle oikeaa paikkaa koneessa. Tyylikkäästi kun teippasin sen maalarinteipillä koneeseen kiinni! :)

Kunhan oikea paikka löytyy, jälki on varmasti tuon hankinnan arvoista.
Yllä olevassa kuvassa näkyy tuo kääntäjäkin paikoillaan.


Kolmas uusi ihastukseni on ihana käsivarsinuppineulatyyny.



Kiitos tästä Tosimummolle! Sain sen arvontapalkinnoksi häneltä.
Tämä arvontapalkinto muistuttaa, että kommentointi kannattaa aina blogeja lukiessa; palkinto arvottiin siis kommentin jättäneiden kesken.
Eli mars mars, jätä puumerkkisi minullekin! :)

En olisi uskonut, kuinka paljon tuollaisesta yksinkertaiselta kuulostavasta asiasta on iloa, hyötyä ja apua ompelussa! Hyvästi väärässä paikassa oleville neulatyynyille! 
Enää en yritä jemmata ompelun edetessä vaatteesta pois nypittyjä neuloja hampaiden väliin, paidan rintamukseen tai pöydälle (eli lattialle tippuilemaan), 
vaan tökin ne suoraan neulatyynyyn, joka on käsivarressani!





Mukana kulkeva neulatyyny, voiko parempaa keksintöä olla! :)
Vanha, rakas, peruskoulussa itsetekemäni neulatyyny sai todellakin jäädä kakkoseksi uuden rinnalla. 

Neulatyyny on vieläpä ilo silmälle. 
Oikein etsimällä yritin etsiä saumaa, mutta Tosimummon laatutyö näkyy; saumaa ei löydä edes etsimällä! Huippu juttu!
(Juu, naurakaa vain tälle hehkutukselle, mutta tämä oli oikeasti aika hieno juttu! Iloa pienistä asioista.)


Nyt on taas ilo harrastaa! :)

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Syrämmiä neideille :)


Syrämmellistä syksyä tiedossa! :) 
Molemmat tytöt saivat sydämiä ylleen. Kovasti ovatkin olleet jo käytössä.
Vauvan bodyn esittelinkin jo aiemmin
mutta nyt näette isosiskon paidan ja pari sovituskuvaa lisäksi. 

Kangas on siis Michas Stoffeckelta tilattu jonkin aikaa sitten.

Kaavana Hoops-teepaita monilla muokkauksilla. Helmaan laitoin kanttauksen. Minusta tästä tuli tosi kiva näin! Jatkossakin pitää enemmän kantata helmojakin.




Ensin vähän temppuilua tuolin päällä. Huomaa uusi hernepussi kädessä! :) 
Pitääkin laittaa hernepusseistakin kuvat, ompelin muutaman tytöille yhtenä iltana. 





Sitten vähän halitaan siskoa... 






...kunnes isosisko saa olla lähtöalustana, kun päämääränä on päästä mahdollisimman nopeasti sormeilemaan sähköjohtoja ja pistorasiaa ennen kuin äiti ennättää hakea pois! 









Söpöjä sydämiä päällä ja vaatteiden sisällä on sydämenmuotoisia kultakimpaleita, kummatkin. :)

Kuulemisiin taas! :)

tiistai 27. elokuuta 2013

Syysvaatetta vauvalle ja samistelua


Tein vauvalle muutaman bodyn syksyksi. Kooltaan 74cm. 
Kokeilin taas uutta kaavaa, Bert-body. Vaihdoin nepparit olalle muutoksena kaavan ohjeeseen.




Sydänkissa-jerseystä toinen ja toinen on sydän-interlockia saksanmaalta tilattuna. Sydänkissabodyn selkä on yksivärinen, kun kankaasta ei riittänyt koko bodyyn tuon alla olevan mekon ompelun jälkeen. 




Huomasitteko, että nepparit olalla ovat eri puolella eri bodyissa?! Joskus sitä on kangasta leikatessa kovin vaikeaa miettiä peilikuvana asioita, joten meni sydänbodyssä "väärälle" olalle. Sikälihän sillä ei mitään väliä, ihan hauska jopa, mutta ajatusmutkat ovat hassuja toisinaan... :) 

Aiemmin jo näytillä ollut isosiskon sydänkissamekko. Saavat tytöt samistella joskus. :) Isosiskolle on tulossa myös sydänpusero samasta kankaasta kuin vauvan body, mutta koska vanha ompelukoneeni kieltäytyi kaksoisneulalla enää ompelemasta, kasa ompeluita on tällä hetkellä jäässä... No, ne valmistunevat jossain vaiheessa. Tulossa on myös molemmille neidoille samanlaiset joustisraitapaidat, kunhan saan kanttaukset jollain tehtyä. Niistä myöhemin.









 Uskomatonta, että sanon näin, mutta kyllä tuo syksyn alkaminen on toisaalta aika ihanaakin! Villasukat jalkaan ja syysvaatteet. Aurinkoiset, kirpeän kuulaat ja kauniit syyspäivät, mikäs sen kivempaa! Puhumattakaan vesilätäkköleikeistä lapsilla! :)

No, onneksi nyt on vielä kesä! Nautitaan siitä niin kauan kuin se jatkuu! :)



tiistai 20. elokuuta 2013

Pipot perheen naisille


Nyt on meidän perheen naisilla uudet pipot! 
Taapero huolehtii koko ajan, että eikö äiti tee isillekin pipoa. No, tekisin mieluusti, jos mies sitä käyttäisi. Lopun voitte päätellä. Esitellään siis naisten pipot nyt ensin...   

Kokeilin paljon eri blogeissa kehuttua Modan pipokaavaa. 
Eikä suotta; tosi kivat pipot tuli.




Tein itselleni ja vanhemmalle tytölle trikoiset välikausipipot. 
Neiti oli aivan innoissaan, kun hänellä ja äidillä on samanlaiset pipot! 
Olisi halunnut laittaa heti ne päähän ulos, mutta pitää odottaa ilmojen viilennetymistä. 
Vasta sitten päästään samistelemaan pipojamme. :)






Omaan pipooni laitoin pitsinauhan Miinullekko-blogin Julian innoittamana. Tosin pitsiä taitaa löytyä pipoista myös Annukaltakin...  ja varmaan monesta muustakin paikasta. 
Neidin pipoon meinasin laittaa napin, mutta ainakin vielä se uupuu.. pitänee katsoa päätyykö se joskus sinne. 







Vauvallemme tein tuollaisen supertyttömäisen vauvan lakin. :) Ei voi enempää olla tyttövauvamainen... saattanee olla jopa liian imelä. Söpö silti. 

Ohje on napattu täältä. Tosin meidän vauvalla on joko pieni pää tai sitten kaava on iso. Syy saattaa myös löytyä kaavan jäljentäjästä (minusta), kun tietokoneen ruudulta ilman tulostamista kaavan vain piirsin. Lakki on siis iso, mutta kyllä olen sitä jo vauvalla pitänyt. Toisaalta meidän reilu 2,5-vuotiaamme vetäisi kerran vauvan lakin päähänsä ennen kuin ennätin sitä pois ottaa. Mahtui hyvin. Että näin meillä. :)

Mutta oli niin tai näin, lakki on supersöpö ja malli on tosi hyvä. :) 










Suloisia lapset ovat, ei voi muuta sanoa. :)



PS: No nyt on kuvat vaihdettu eilisen jäljiltä... nyt kelpaavat. :) 


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Herkkusuille :)


Ruokalapputehdas täällä hei! 
Vauva on kasvanut jo puolivuotiaaksi (aika hoi, minne ryntäilet?), joten kiinteitä ruokia alkaa mennä, ainakin poskeen asti. Mahaan ei kovin paljon vielä. Siksipä tein muutamat ruokalaput taas. 
Esikoinenkin käyttää vielä joka ruokailulla ruokalappua, joten hänelle myös uusia.
Lahjapaketteihinkin on näitä sujahdellut. 

Osa näistä on lähtenyt jo uuteen kotiin, ja osaa en edes ole ehtinyt kuvata. 

Näistä muuten alkoi ompeluharrastukseni. 
Ruokalapuista ja kestovaipoista parisen vuotta sitten. 

Ihanan värikkäitä.
Eipä tule vastaavia vastaan muilla. 
Kernikankaasta valmistuneita. Siitä vahakankaan tyyppisestä ohuemmasta. 
Malli on tosi hyvä. Tasku nappaa tippuvat muruset. 
Hanan alla huuhtelun jälkeen kuivuvat jo seuraavalle ruualle. Tosi hyviä siis. Tykkään.




Oli niin kiire kuvata, että tarrat puuttuvat parista. 
Ja reunimmainen on pyykkinarulta napattu kuvaan mukaan ryppyisenä. 
Se ollut jo työn touhussa ja käytössä. 



tiistai 30. heinäkuuta 2013

Hiekkikselle!

Huh huh kesää! Ihanaa hellettä, välillä viileää ja lomaakin.
Mukavaa ollut. :)
Josko sitä päivittäis blogiakin edes yhdesti nyt heinäkuussa.

Hiekkalaatikko on meidän taaperon ihan ykkösjuttu. (Kuten varmaan monen muunkin lapsen.) Vaikka menisimme minne ihanaan paikkaan, leikkipuistoon, kaupungille, kylään... parasta on aina hiekkalaatikko.




Hiekkalaatikolle tarvitaan sopivia vaatteita. 
Viileämpinä päivinä ihan parhaat ovat verkkarit.

Siispä verkkareiden ompeluun. Tuo kuvan pusero löytyy muuten täältä
Saimi-housujen kaavalla tein. Lisäsin taskut ja niiden myötä sivusaumat. 
Olin innoissani, koska housuista tuli tosi hienot! 

En vain tajunnut, että kangas ei veny. Pöh. Kaikki meni uusiksi, lähes. 
Ratkoin (leikkasin) sivusaumat auki ja lisäsin kaistaleen leveyttä tuomaan. 
Ekaan versioon olin kääntänyt lahkeet, mutta nyt lisäsin vielä resorit puntteihin pituutta tuomaan. Saimit on minusta aika lyhyt kaava, pitää muistaa. 

Neiti venyy kuin mikäkin taimi... saapi nähdä, mahtuvatko enää syksyllä.


Kaveriksi näille housuille sopii tosi hyvin tämä huppari, jonka tein jo lähes vuosi sitten, mutta en koskaan sitä saanut tänne blogiin lisättyä. (Kuinkahan monelle ompelukselleni on niin käynyt. Monelle!
Panda-hupparin kaavalla tein harmaasta velourista. Korjailujen (pitkän tarinan) jälkeen tuli reippaasti (liian) leveä.




Tähän huppariin tein ekaa kertaa tuollaiset kaaritaskut. Näyttävätkin ensikertalaisen tekemiltä! :)
Asuna mätsäävät kuitenkin kivasti yhteen. Jopa resoreissa on samaa väriä.







Puistovaatteiksi aivan pätevät! :)


keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Pikapostilla kisuja!

Miauuu! 

Täältä tulee pikapostia.
Paketista löytyy hurmaavia pikku kisuja monta monta monta!

Blogeissa vilahteli tässä taannoin aikamoinen määrä tällä Mail Express -kaavalla (Ottobre 1/12) tehtyjä tunikoita. Silloin meidän pikkuneitimme oli liian pieni tälle kaavalle. Nyt löysin kaavan sattumalta, ja päätin sitä kokeilla. En enää ihmettele yhtään, että näitä oli tehty niin paljon. Ihana mekko! Lehdessä vaatetta kutsutaan tunikaksi, mutta minä ompelin niin pitkän kuin kankaasta riitti, joten siitä tuli mekko.




Miksiköhän tämä kuva näyttää pikselimössöltä.. hmm. En ala vaihtaan enää. 


Ihastuin heti tähän sydänkissa-jerseyhyn, kun sen näin. Yksinään kangas värinsä vuoksi on tosin aavistuksen tunkkainen, mutta valkoiset kanttaukset mekossa raikastavat ilmettä valtavasti. Oli muuten vaikea aluksi päättää, minkäväriset kantit laittaisin. Valkoinen oli kyllä hyvä valinta!






Kavensin etukappaletta jonkin verran, joka tosin kostautui sitten vähäisempänä rypytyksenä edessä. Takakappaleelta otin kaiken sinne suunnitellun rypytyksen pois. Leikkasin takakappaleen kuitenkin kahtena osana, koska tuo sauma on mielestäni kiva takanakin. 






Pääntietäkin suurensin. Olin jo ommellut koko pääntien, kun kokeilin sitä tyttöselle päälle. Aika ahtaalta tuntui, joten ei kuin ratkoja käteen. Ratkoin koko kanttauksen ja tein sen uudelleen, kun olin ensin suurentanut etukappaletta! 





 Legginsit olisin halunnut kaveriksi, mutta en yksinkertaisesti keksinyt, minkä väriset tekisin. Olisiko teillä ehdotuksia?? Kankaan pohjaväri on melko murrettu, joten vaikea yhdistää siihen mitään.





Neiti halusi itse asettua kuvattavaksi jääkaapin oven eteen.. sorry tausta! :)


Mekot on kyllä ihania! Näitä voisi tehdä vaikka kuinka, kunhan ehtisi käyttääkin sitten. :)



torstai 6. kesäkuuta 2013

Porkkanamekko


Hellettä piisaa, se on ihanaa! :) 
Ompelukonekin on saanut nauttia lomasta, kun en ole paljon sillä mitään tehnyt. Ainakaan sen arvoista, että niitä viitsisi tänne kuvata. 

Korjausompeluita aika paljon. Korjaukset ovat ärsyttäviä, mutta kun korjauksen saa valmiiksi, tulee hyvä mieli. Ei tarvinnut heittää hyvää roskiin, vaan sai sen vielä käyttöön. 

Monta puolivalmista sen sijaan odottaa valmistumistaan, mutta en raaski olla sisällä kauniilla ilmalla. Toisaalta mieli tekisi ommella, mutta ei aina jaksa silti. Niitä esittelen, kunhan saan valmiiksi. 

No niin, yhden pikaompeluksen taas päätin tänne lätkäistä. 
Lasten paidat ovat niin tosi tosi nopeita tehdä, että niitä syntyisi kasapäin tarvittaessa. En kuitenkaan halua tehdä liikaa vaatetta, vaan haluan, että kaikkia ehtii käyttää, mitä teen. 

Olen yrittänyt käyttää kankaanjämiä pois kaapeista. Niitä pieniä tai isompia paloja, jotka ovat jääneet kaappiin, kun kankaasta on jo jotain aiemmin tehty. Tämä mekko syntyi juuri sellaisesta palasta. 

Tyttö kutsuu tätä porkkanamekoksi. Porkkanoitahan kuviot selvästi ovat! :) 
Täältä löytyy edellinen ompelus tästä kankaasta. Kuosikangas on Nansoa, yksivärinen jotain perustrikoota. Hyvänlaatuisen tuntuisia molemmat. 




Mekon idea ja toteutus sama kuin täällä. Ajatuserheen takia mekosta tuli isompi kuin oli tarkoitus. Edellisen olin tehnyt ilman saumanvaroja, ja koska tähän ne leikkasin, mekosta tuli isompi. Kangasta oli niin kapea palanen, että en saanut helmasta niin leveää kuin olisin halunnut. Pikkuisen on malli siis huonompi eli suorempi kuin olisin halunnut, mutta menee näinkin. 

Tämä on ensi talvena varmasti pitkähihaisen puseron kanssa hyvän kokoinen. Neiti itse on vain ihastunut tähän mekkoon, ja haluaisi sitä käyttää. Minkäs teet.. piilotanko sen, vai annanko käyttää. :)





Olen onneton kuvioiden kohdistaja, muistamattomuuttani. Tässä ei tullut edes mieleeni siinä hetkessä, kun sakset jo viuhuvat, että kuvioita pitäisi kohdistaa! (Eipä ollut eka kerta.) Aika hyvin onnistui kuitenkin ilman, että edes yritti! :) Vai näyttääkö tämä juuri siltä, että kohdistaminen on epäonnistunut.. No, väliäkö sillä! 





Kaksi- ja puolivuotiaan innolla melko yleinen lause meillä on: "Äiti, kato!" Kasvatusoppaathan (niin, juuri ne, joista voi olla montaa mieltä...) kehottavat antamaan taaperolle kaiken hänen haluamansa huomion, että aikuisina osaavat olla sitten jotain muutakin kuin aina vain suunapäänä keskipisteenä joka paikassa. 

Mutta nämä temput, ja "äiti, kato" - huudahdukset sulattavat tosi usein kyllä sydämen. Taapero on onnellinen, kun osaa tehdä jonkun ihanan tempun, jota äiti sitten ihastelee. Mutta eikö olekin taitavasti nostettu jalka toisen jalan kylkeen! ;) 
Voi, minun pikkuista rakastani! :) 


Ja nyt takaisin sinne helteeseen! :) 




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Risupusero


Kauniimminkin tätä vaatetta voisi kutsua! 
Risujako, pöh, kauniita oksiahan ne ovat! :) 

Ihastuin kankaaseen heti sen nähdessäni. 
Tiesin, että siitä tulee pusero minulle itselleni. Tämä on ensimmäisiä näistä itselleni tehdyistä vaatteista, mitä viime aikoina olen tehnyt. Muita oli  En vain ole saanut kuvattua tätä tänne aiemmin. 

Aivan ihanan keveää ja pehmeää kangasta. Joka tyypin kaavakirja II:n kaavoja apuna käyttäen tämän tein. Taisin muokata ainakin helman ja hihojen pituutta ja muotoilla vähän muutenkin leikatessani kangasta. Hihat ovat ihanan pitkät. Kaula-aukko on täysin kaavan mukainen, mutta se saisi olla hivenen suurempi. Tuntuu näet, että pääni jää jumiin joka kerta tätä päälle pukiessa! Isopäinen ja kovakalloinenko. :D 
Oikeasti tilaa on reilusti, eikä kaula-aukko ole edes tiukka, mutta tykkään isoista kaula-aukoista. :) 

Kangas oli reunoilta tuota oksakuviota, ja kankaan keskiosa oli täysin yksiväristä ruskeaa.
Kanttaukset suoritin samalla kankaalla kaula-aukolle, ja kivasti se sujuikin. 

Pidemmittä puheitta tässä kuvia. :) 















Kyllä se on vaan aikas ihanaa kangasta! <3 

Ja mikä parasta, KeSÄ on alkanut! 
Huis hais auringosta nauttimaan! :) 


maanantai 13. toukokuuta 2013

Seiloriraitaa kesäfiiliksellä

Keväällä pukeudutaan raikkaaseen raitaan! 
Tuulahdus mereltä tuoksuvaa ilmaa! 
Trendikästä merimiesraitaa! 


Näin ne naistenlehdet hehkuttavat joka kevät. Joka kevät merimiesraidat ja raikkaat merelliset kuosit ovat kuuminta hottia, joten taidan minäkin tänä keväänä olla vihdoin trendikäs! Heh.. :) Kerrottakoon, että keksin tämän meriteeman vasta, kun kuvasin tätä uusinta vaatekaappini tulokasta.. mutta ei se haittaa, trendikäs niin on trendikäs, eikö??! :D  

Tosi perusteeppari, mutta aivan mahtavan ihana päällä minun mielestäni. Tein tämän taas JTK II:n kaavalla (Joka tyypin kaavakirja II). Muokkasin kyllä mallia, mutta perusta on sieltä. Kaula-aukko olisi saanut olla reilusti isompi. Luulin suurentaneeni sitä paljon, mutta lopputulos näyttää muuta. Kiva tämäkin, mutta suurempikin olisi voinut kesäpaidassa olla. 

Raitojen kohdistaminenkin sujui melko kivasti... lähes. :)














Eikös tästä seuraavasta kuvasta voikin melkein haistaa mereltä puhaltavan tuuulen? 
Suolaisen maun ja hiekan varpaiden välissä? 
Minäkö, sisä-Suomen kasvatti, meren rannalla hätinä käynyt, ja soutuveneessäkin jännitän! 
Mutta ajatus on tärkein! 
Hiekkaa saa varpaiden väliin hiekkalaatikoltakin.. tai mökiltä. 
Se vasta kesää onkin. Mökillä saunomassa. Ah! 






Nyt mars mars raikkaita tuulia haistelemaan! 
Vaikkapa sateen jälkeistä kesäilmaa.. tai vastaleikattua nurmea. <3


maanantai 6. toukokuuta 2013

Sydämellistä itselle


Olen pikku hiljaa uskaltautunut yrittää tehdä itselleni vaatteita. Blogimaailma on täynnä ihania luomuksia aikuisille, siksi olen itsekin niistä innostunut. Näitä aikuisten vaatteita on syntynyt aika monta tässä kevään aikana... enemmän ja vähemmän onnistuneita. 

Mielestäni suurin vaikeus on kivojen kankaiden löytäminen. Omien vaatteiden tekoon on aikamoinen kynnys; ensinnäkin ommella niitä; pitää onnistua tosi tosi hyvin ennenkuin kehtaa niitä käyttää muualla kuin kotona ja vieläpä kuosien pitää olla tosi kivoja, jotta niitä kehtaa päällensä vetää. Sikäli mikäli vaate muuten sattuu onnistumaan. 

No, puheet sikseen. Ensimmäisenä laitan tänne näytille sydäntunikan. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen näistä tekemistäni paidoista, vaan oikeastaan viimeisin kokonaan valmistunut vaate. Aikaisempia pitäisi kuvata, jotta ne tänne saisin joskus näytille. 





Kaavamuokkailun pohjana käytin Joka tyypin kaavakirja II:n raglanpaidan kaavaa. Pidensin ja levensin helmaa tunikaksi sekä muokkasin hihoja. Katkaisin vaatteen rinnan alta ajatellen, että teen kauniin empireleikkauksen siihen. No, tulihan siihen leikkaus, mutta en tiedä onko se kaunis, vai näyttääkö enemmän siltä kuin kangas olisi loppunut. Kangasta kyllä oli. Jostain syystä tuo leikkaus ei näytä miltään, vaikka siitä lähtee helman levennyskin. Mietin vähän, laittaisinko pitsinauhaa tuohon leikkauskohtaan, mutta sitten se jäi. En osannut päättää kumpi olisi kauniimpi nauhan kanssa vai ilman.  





Tässä ensin ilman pitsinauhaa, jolla tavalla olen vaatetta tähän asti käyttänyt. 





Ja tässä pitsinauhan kanssa. 
Tiedä häntä sanoi koira... eli että kumpi olisi kauniimpi. Tällä hetkellä siis tunika on ilman tuota nauhaa. 


Jotenkin nolottaa aina laittaa näitä omia tekeleitään tänne, varsinkin, kun on kyse aikuisten vaatteista. Miksiköhän... Toisaalta voi kysyä, miksi pitää blogia, jos ei halua laittaa töitään esille!! :D :D 

Tässä tämä nyt on. Se on kaunis varsinkin valkoisen neuletakin kanssa, jota usein olenkin tämän kanssa pitänyt. Valkoinen neule keventää vähän vaatetta. Kenties se pitsinauhakin vähän keventäisi tätä kokonaisuutta, joka on ehkä hieman raskas näin yksinään. En tiedä mistä sellainen mieli tulee, kun kangas on kuitenkin aika herkkistä pienine sydämineen. 

Nyt pitänee lähteä laskemaan lampaita sydämien analysoinnin sijaan. 
Eli unten maille, kun lapsetkin taitavat vihdoin nukkua. 


Sydämellisin ajatuksin, Teri <3