perjantai 11. lokakuuta 2013

Hippietä

Tämä ruskea Hippie-joustofrotee on aikas veikeän kaunista. 
Vauva sai siitä haalarihousut itselleen. Taisi tosin taaperokin katsella kaihoisasti kukkien perään. Saa nähdä teenkö hänellekin vielä jotain tästä.

Samalla kaavalla ja muutoksilla kuin edellisetkin potkuhousut.
Kaveriksi vaaleanpunainen body. 


Okei, köllöttelen ihan pikku hetken, jos olet äiti nopea, saat yhden kuvan. 




Haa, mitäs kivaa täältä hyllystä löytyy läpsyteltäväksi?! 




Sitten lähden taas tutkimusmatkalle kohti tutkimattomia seutuja.. vaikkapa kenkiä syömään. 




Vaaleanpunainen body on Bert-bodyn kaavalla. 
Ihan perusbody ilman kummempia. 
Perusbodeja saisi kaupastakin, mutta toisaalta jos kaapista löytyy sopivaa kangasta, miksen ompelisi itse. 

Kanttaukset ja resorit ovat samaa kangasta, joten koko body on samaa väriä. Monen vaatteen alle sopii hyvin. En tykkää liian kirjavista, joten suosin kuosivaatteen pariksi yksiväristä.
Kanttaus on kyllä tosi tosi tosi helppoa nykyään kantinkääntäjän ansiosta. 
Kyllä, tykkään kovasti! :) 

Kuva on taas otettu vinosti (vaikka minusta nämä "kuva on huono" -kommentit ovat tosi hassuja blogeissa. Tuskin kukaan tekee tarkoituksellaan vinoja vaatteita, niin miksi niitä pitää selitellä kuvan vinoudella... mene ja tiedä, niinhän juuri itsekin selittelen :) )




Näistä tuli söpöt. Kelpaa päälle serkun synttäreille. :) 


tiistai 1. lokakuuta 2013

Ekat höpsöt pöksyt


Ensin vauvan hassut housut,  
sitten vauvan höpsöt pöksyt... 


Näin lauletaan Vauvan vaaka -cd:llä, joka on muuten meillä ihan suosikki. Sekä isin, äidin että tyttöjen keskuudessa. Ihan huippuja lauluja! :) 
(joita aikuinenkin jaksaa kuunnella, kun ihan kaikkea kiljuntaa laulua ei jaksa..) 

Tein elämäni ekat potkuhousut vauvalle. 
Vanhemmalla lapsella en oikein osannut kokopotkuhousuja käyttää enkä mitään haalareita sisävaatteena. Niin se mieli muuttuu, ja meillekin kotiutui yhdet uudet potkarit. Toiset ovat jo suunnitteilla, melkein leikattunakin. Lattialla mönkivällä tyypillä ne ovat aika suloiset. 


Kangas on velouria ja kanttaukset persikanväristä resoria. Lahkeensuissa myös resorit. Olalla nepparit. 



Ai, minäkö möngin?! Osaan jo kontata! :) 


Ompelun kurjin puoli on kaavojen epäsopivuus. Olisi ihanaa ottaa kaava ja vaan ommella, mutta kun ei. Useimmiten niitä pitää mittailla ja jonnekin suuntaan aina muokata. 
Kuten nytkin. 

Otin Ottobre 4/2013 -lehdestä Crawler-potkuhousujen kaavan. Jo kuva lehdessä näytti, että aika timmiä mallia, joten onneksi (!!) mittailin kunnolla kaavan. Levensin molemmista sivusaumoista kaavaa muistaakseni  1,5 cm, ja lopputulos on kaikkea muuta kuin leveät housut! Meidän vauva on aika hoikkeliini (laskeva painokäyrä ja miinus xx jotain- käyrällä, jos se jotain kertoo), tai ainakin keskikokoinen, eli ei todellakaan mikään pullukka (btw, vauvat ovat pullukoinakin ihania, ettäs tiedätte :)) . Mietin vaan, että kenelle tämä kaava on oikeastaan siis tehty, eli kuka vauva sen sisään mahtuu. No, toki meillä käytetään kestovaippoja, että se toki suurentaa peppua aika paljon verrattuna kertsivaippoihin. Mutta silti. No, eipä se minua haittaa, (vaikka oikeasti ihmetyttääkin, miksi sitä muuten tänne kirjoittaisin!).






Kaava on tosi simppeli. Sivusaumaton ja yhdestä palasta saa koko pöksyt. Toki jos tekee jalanterät, ne pitää lisätä, mutta minä jätin ne pois. Kaava on siis tosi tosi kapea, että kannattaa mitata ja leventää tarvittaessa. 

Ensimmäistä kertaa tein myös tällaiset kanttaukset olkaimiin. Mekkojen olkaimiinkin olen aina ennen tehnyt alavarat, mutta nyt kanttasin. Pitäähän sitä kantinkääntäjää *klik* testailla! ;) 
Kanttaaminenkin sujui.. noh, yrityksen ja yrityksen ja erehdyksen ja ratkomisen ja.. kautta lopulta ihan hienosti. Olkainten päiden huolitteluun otin vinkkiä täältä





Kangasta oli vain puoli metriä, joten jouduin tekemään jatkopalan yläosaa varten. Tarkkasilmäiset huomaavatkin, että yläselässä raidat hyppivät hip ja hop...  Onneksi sanonta kuuuu: tyhmempi ei tajua ja viisas ei välitä. Tähän luottaen jätin korjaamatta, ku ei pahasti haittaa. Alaosassa menevät oikein mallikkaasti.


Ja sitten... tätä seuraavaa kuvaa en mielelläni tästä vajaa 8-kuisesta vauvasta ottaisi. Mutta minkäs teet, kun vauvaneiti kiipesi laatikon päälle! 
"Ja äiti hei, ei tarvitse tulla nostamaan tuttia, otan sen itse! Ja hups, eihän se haittaa, jos tipun päälleni tästä! Onneksi sulta ei työt minun ihanan vauvan kanssa lopu, äitiii!!" 

Minkäs teet, kullanmuruhan hän on. <3 



Kiipeäminenkin siis sujuu näilllä pöksyillä! 

Minun piti tehdä tästä housupostaus, ja laittaa tänne kaikki viime aikaiset housut. No, tekstiä tulikin niin paljon, että tuli vain potkariposti ja saatte odottaa perheen muiden naisten housuja vielä... 

Kiitos muuten kovasti ihanista kommenteista! 
On tosi kiva, kun niitä tupsahtelee tuonne lootaan. Ilahdun jokaisesta! :) 

Tapaamisiin! :)