Mustikkasuulle maissikätköjä

Tarpeeseen kaunista. Se on eilisen päivän valmistuneen ompeluksen teema. Pikkuneiti osaa syödä omalla lusikalla hyvin. Välillä siististi ja toisinaan, useammin, ei niin siististi. Toisinaan puuroa löytyy korvista, äidin hiuksista, hihoista, varpaista. Välillä mietin, miten se on oikeasti mahdollista! Tähän ja moneen muuhun asiaan sopiva lausahdus ja selitys muotoutunut on meillä: ”Koska olen vauva.” Eipä siinä siis sen ihmeellisempää. Mitäpä sitä selittelemään, vauva on vauva. Vauva on viisas, ja vauvalla on vauvan metkut. Ihanat ja hassunkuriset metkut, joista aikuiset eivät toisinaan pääse selville. Vauva on tosin kasvanut jo taaperoksi, mutta äidin ja isin pikkuinen vauva tuo neiti silti on. Vielä ainakin 20 seuraavaa vuotta! J

Ruokailua varten meillä on ollut käytössä ruokailuessu. Vanha essu alkoi olla parhaat päivänsä nähnyt, eikä se enää tehnyt tehtäväänsä. Mietin vaihtoehtoja. Marssisinko tuohon naapurimaasta kotoisin olevaan sinikeltaiseen tavarataloon, vai ompelisinko essun itse. Päätin ommella itse, jotta saisin sen heti käyttöön. Ompelun tiimellyksessä tosin mielessäni kävi ajatus, maksoiko essun teko itse vaivan, sillä kantattavaa reunaa riitti! Yhteensä kanttasin yli puolitoista metriä reunaa essuun! 

Huomasin ilokseni, että olen oppinut tuon kanttauksen jalon taidon melko kivasti! Jopa niskan taakse menevät pitkulaiset päät asettuivat kauniisti ilman minkäänlaista ongelmaa. Muistelen puolentoista vuoden takaista aikaa, kun yritin ensimmäisiä kanttauksiani tehdä vinokaitaleella. Voih… siinä ei harmaita hiuksia eikä harmin kyyneleitä säästelty! Luulen, että keskeneräisten töiden pussista saattaisi vieläkin löytyä tuon keskeneräinen kanttaus. (*nolostellen tunnustaa*) Työ oli silloinkin ruokalappu lapselle. Pitäisi kai kaivaa se uudelleen esiin ja korjata menneet.

Noniin, essu valmistui lopulta. Nyt, kun sitä katselen, olen iloinen tehdessäni sen itse. Essu on todella kaunis, eikä ainakaan jokaisella lapsella kerhossa ole samanlaista! Oranssiraitaisen PUL-kankaan olen ostanut Eurokankaasta. Alun perin PUL oli kestovaippoja varten, mutta palanen löytyi kätköistä vielä. Essussa on tarrakiinnitys niskassa ja tasku tippuvia murusia varten. Tosin murunen-sana on hieman harhaanjohtava. Taskuun on kiva jemmata kaikenlaista silloin, kun oma tai äidin silmä välttää. Taskusta voi löytyä myös lusikka, kokonainen peruna, nallemakaroneja, maissia... Varsinkin maissia. Niitä on kiva napostella yksitellen suuhun. Lusikalla noin joka kolmas osuu suuhun, ja voitte arvata missä ne loput ovat. Osa niistä on essun taskussa! :) Taskussa on sekin kiva puoli, että sieltä voi kaivella tarpeen vaatiessa lisää ruokaa. Jos sattuu, että lautaselta loppuu, aina voi syödä lisää taskusta. Selvää vauvamaan logiikkaa! :) 

Kuvat piti ottaa ennen kuin essu pääsi tositoimiin. Vielä nyt, kun se on ihastuttavan puhdas ja kirkas! :) Aamupuuron ja mustikkakeiton jälkeen jälki voi olla toisenlainen... Mielenkiinnolla muuten odotan, miten erilaiset ruokatahrat lähtevät tuosta PUL:sta pois. Se jää nähtäväksi. 

Nyt vain herkuttelemaan sekä isot että pienet! :)

-Teri