Seiloriraitaa kesäfiiliksellä

Keväällä pukeudutaan raikkaaseen raitaan! 

Tuulahdus mereltä tuoksuvaa ilmaa! 

Trendikästä merimiesraitaa! 

Näin ne naistenlehdet hehkuttavat joka kevät. Joka kevät merimiesraidat ja raikkaat merelliset kuosit ovat kuuminta hottia, joten taidan minäkin tänä keväänä olla vihdoin trendikäs! Heh.. :) Kerrottakoon, että keksin tämän meriteeman vasta, kun kuvasin tätä uusinta vaatekaappini tulokasta.. mutta ei se haittaa, trendikäs niin on trendikäs, eikö??! :D  

Tosi perusteeppari, mutta aivan mahtavan ihana päällä minun mielestäni. Tein tämän taas JTK II:n kaavalla (Joka tyypin kaavakirja II). Muokkasin kyllä mallia, mutta perusta on sieltä. Kaula-aukko olisi saanut olla reilusti isompi. Luulin suurentaneeni sitä paljon, mutta lopputulos näyttää muuta. Kiva tämäkin, mutta suurempikin olisi voinut kesäpaidassa olla. 

Raitojen kohdistaminenkin sujui melko kivasti... lähes. :)

Eikös tästä seuraavasta kuvasta voikin melkein haistaa mereltä puhaltavan tuuulen? 

Suolaisen maun ja hiekan varpaiden välissä? 

Minäkö, sisä-Suomen kasvatti, meren rannalla hätinä käynyt, ja soutuveneessäkin jännitän! 

Mutta ajatus on tärkein! 

Hiekkaa saa varpaiden väliin hiekkalaatikoltakin.. tai mökiltä. 

Se vasta kesää onkin. Mökillä saunomassa. Ah! 

Nyt mars mars raikkaita tuulia haistelemaan! 

Vaikkapa sateen jälkeistä kesäilmaa.. tai vastaleikattua nurmea. <3

Sydämellistä itselle

Olen pikku hiljaa uskaltautunut yrittää tehdä itselleni vaatteita. Blogimaailma on täynnä ihania luomuksia aikuisille, siksi olen itsekin niistä innostunut. Näitä aikuisten vaatteita on syntynyt aika monta tässä kevään aikana... enemmän ja vähemmän onnistuneita. 

Mielestäni suurin vaikeus on kivojen kankaiden löytäminen. Omien vaatteiden tekoon on aikamoinen kynnys; ensinnäkin ommella niitä; pitää onnistua tosi tosi hyvin ennenkuin kehtaa niitä käyttää muualla kuin kotona ja vieläpä kuosien pitää olla tosi kivoja, jotta niitä kehtaa päällensä vetää. Sikäli mikäli vaate muuten sattuu onnistumaan. 

No, puheet sikseen. Ensimmäisenä laitan tänne näytille sydäntunikan. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen näistä tekemistäni paidoista, vaan oikeastaan viimeisin kokonaan valmistunut vaate. Aikaisempia pitäisi kuvata, jotta ne tänne saisin joskus näytille. 

Kaavamuokkailun pohjana käytin Joka tyypin kaavakirja II:n raglanpaidan kaavaa. Pidensin ja levensin helmaa tunikaksi sekä muokkasin hihoja. Katkaisin vaatteen rinnan alta ajatellen, että teen kauniin empireleikkauksen siihen. No, tulihan siihen leikkaus, mutta en tiedä onko se kaunis, vai näyttääkö enemmän siltä kuin kangas olisi loppunut. Kangasta kyllä oli. Jostain syystä tuo leikkaus ei näytä miltään, vaikka siitä lähtee helman levennyskin. Mietin vähän, laittaisinko pitsinauhaa tuohon leikkauskohtaan, mutta sitten se jäi. En osannut päättää kumpi olisi kauniimpi nauhan kanssa vai ilman.  

Tässä ensin ilman pitsinauhaa, jolla tavalla olen vaatetta tähän asti käyttänyt. 

Ja tässä pitsinauhan kanssa. 

Tiedä häntä sanoi koira... eli että kumpi olisi kauniimpi. Tällä hetkellä siis tunika on ilman tuota nauhaa. 

Jotenkin nolottaa aina laittaa näitä omia tekeleitään tänne, varsinkin, kun on kyse aikuisten vaatteista. Miksiköhän... Toisaalta voi kysyä, miksi pitää blogia, jos ei halua laittaa töitään esille!! :D :D 

Tässä tämä nyt on. Se on kaunis varsinkin valkoisen neuletakin kanssa, jota usein olenkin tämän kanssa pitänyt. Valkoinen neule keventää vähän vaatetta. Kenties se pitsinauhakin vähän keventäisi tätä kokonaisuutta, joka on ehkä hieman raskas näin yksinään. En tiedä mistä sellainen mieli tulee, kun kangas on kuitenkin aika herkkistä pienine sydämineen. 

Nyt pitänee lähteä laskemaan lampaita sydämien analysoinnin sijaan. 

Eli unten maille, kun lapsetkin taitavat vihdoin nukkua. 

Sydämellisin ajatuksin, Teri <3

Vielä kerran; mansikkaista menoa!

Näitä ompeluksia nyt tippuilee tänne yksitellen pikkuhiljaa. Aikuisten vaatteitakin on valmistunut ja kaikkea muutakin pientä sälää. Pitäisi saada kuvattua vain ne tänne joskus... 

(missähän se maailman aikapankki on, josta voisi aikaa lisää tilata...)

Taas näytille yhdet housut. Niitä on viime aikoina tullut monet tänne. 

Nämä pöksykät valmistuivat synttärilahjaksi. 

Pituutta taisi olla kaavan mukaan 128, leveyttä 122, ja kaavana Saimit. 

Herkulliset mansikkahousut. 

Niin väreiltään kuin siihen aplikoimaltani kuvaltakin. Ei puutu kuin kermavaahtotöräys päältä, niin jo herahtaa vesi kielelle ja ajatukset liitelevät parin kuukauden päähän kesälaitumille. Heinänkorsi suuhun, mansikanmaku kielen päälle, aurinkoa, päiväunet nurmikolla, hattu silmillä, hyvä kirja, pilvihattaroita, kirkkaansininen taivas, lämmin tuulenvire... voih, kesä! :) 

Noniin, takaisin tähän hetkeen. Mansikkahousut siis, olkaapa hyvät! :) 

Napakkaa trikoota, resorit vyötäröllä ja lahkeissa, aplikointi velouria. 

Toivottavasti ovat mukavat päällä tulevalla eskarilaisella. 

Sitähän sitä aina toivoo, kun lahjaksi jotain tekee; että olisi saajalle mieluisat! :) 

Mukavaa kevättä ja vappua toki myös! :) 

Ihanat pampulat!

Esittelen teille nyt käsityön, joka ei ole omaa käsialaani. 

Tosin pakko todeta, että voi, kunpa olisikin! 

Tämä on ihana :) 

Nämä pyyhkeenpäät ovat rakkaan mummuni, eli lasten isomummun tekemiä. Hän on virkannut näitä pyyhkeiden koristeita lukuisan määrän. Kaikille lapsenlapsilleen, joillekin ystäviensä lapsille ja nyt sitten seuraavalle, eli neljännelle sukupolvelle myös. Meidän molemmat tytöt ovat saaneet isomummultaan ristiäislahjaksi tällaisen ihanan pampulapyyhkeen. 

Minulla itsellänikin on tällainen pampulapyyhe, ikää sillä alkaa olla se 30 vuotta... :O 

Sitä on varjeltu ja säästelty. Siksi se on vieläkin olemassa ja vieläpä valkoinenkin. 

Minusta tällainen perinne on aivan mahtava ja olen tosi onnellinen, että omat lapsenikin ovat saaneet tällaiset pampulapyyhkeet. 

Näiden kuvaaminen oli jostain syystä tosi tosi haastavaa. Kaikista kuvista tuli harmaita ja pimeitä, vaikka aurinkoisella säällä kuvasin hyvässä valossa. Kummallista tämä kuvaaminen...

Tässä on se yksi 30 vuotta vanha, ja kaksi muuta on lähes vastavalmistuneita. Perheen naisilla on kaikilla omat pampulapyyhkeet. :) 

Melkoinen määrä pampuloita virkattavana. Kai tällä pitsillä on joku oikeakin nimi, mutta sitä en tiedä. Tietääkö joku muu?? 

Olkoon tämä postaus kunnianosoitus mummulleni (lasten isomummulle)! Ja muistutus taas meille kaikille siitä, että muistaisimme omia isovanhempiamme, jos heitä on vielä ilonamme ja niin kauan kuin he ovat keskuudessamme. Lähetä kortti, soita ja käy vierailulla. Pieni vaiva, mutta iso ilo mummuille ja papoille. 

Heille rakkaille. <3 

Kaposet

Nyt ne kotiutuivat meillekin. 

Saimit. 

Tuo kovasti kehuttu housukaava.  

Kaposet. Siis kapeat, hoikkeliinille sopivat housut. 

Kiitos TOE:n kahvittelutapaamiselle! Siellä tuon kaavan piirtelin itselleni... (kuten moni muukin). 

Tosi nopeat olivat ommella, kun ei ole edes sivusaumaa. Siinä pikkuvälissä ompelin, jolloin molemmat neidit nukkuivat yhtä aikaa. Tein housut Triteksiltä löytämästäni joustocollegesta. Ei vaan taida olla minun suosikkimateriaaliani tuo joustocollege, ainakin sen ompelu oli vähän erikoista. Saapi nähdä miltä tuntuu käytössä. 

Muutoksia ei kaavaan tarvittu, mutta pituutta lisäsin; 92 leveydellä ja 98 pituudella suunnilleen tein. Ei siis ainakaan meidän neidille ole liian pitkälahkeinen kaava, vaikka joku niinkin on kaavaa kuvaillut. Suotta ei kaavaa ole kehuttu. Tällä varmasti teen jatkossa perushousut. 

Raitaresori on ihanaa. Näitä pitänee käyttää useamminkin. Tämä resori on löytynyt pienestä kyläkaupasta Tuurista. ;) 

Peruskauraa.. mutta niinhän se arkikin on. Ihanaa arkea. :) 

Ja mukavaa viikonloppua myös! :)

Parittomat

Parittomia, 

eli alaosia ilman pareja. 

Housut, pöksyt, pökät... 

miksi niitä haluatkin kutsua. 

Onneksi kaapista löytyy jo valmiiksi sopivia yläosia näille housuille. 

Isomman tytön vaatekaappiin muodostui ongelma, kun hän oppi kuivaksi. Housut putoavat päältä! Neiti on niin hoikkis, että suurin osa housuista on liian leveitä. Legginsit ja sukkahousut pysyvät yllä, mutta muut tippuvat. 

Tähän hätään ompelin yhdet housut. En ollut ennen tehnyt tällaista vyötärökuminauhasysteemiä leveällä kuminauhalla, joten piti vähän miettiä, miten se tehdään. Varmasti aika peruskauraa monille, mutta eka kerta on aina ensimmäinen jokaiselle. Tämä nyt oli minulle, ja oikein hyvin siitä onnistuin mietinnöistä huolimatta... tai ehkä juuri sen takia. Kerrankin mietin, enkä vaan sännännyt suin päin hommiin! :D 

Lahkeisiin laitoin kumpparit, jotta eivät jäisi jalan alle. Lahkeissa on reilusti pituutta, että mahtuvat varmaan jonkin aikaa tytölle. Kaavamuokkailun apuna oli Vilkas-velourhousujen kaava OB 4/08 lehdestä. Tosin paljon ei ole jäljellä alkuperäisestä kaavasta, että melkeinpä on oma kaavani tämä. 

Vauvallekin tein yhdet housut. Laitoin pitkät resorit lahkeisiin käyttöikää pidentämään. Pikkaisen on vielä reilut, mutta sekin ongelma varmasti lähiaikoina korjaantuu! Sellaista vauhtia tuo pikkuneiti tuntuu kasvavan! Pienimmät vaatteet on jo korjattu pois käytöstä. Voih, millähän ajankulun saisi hidastumaan??! 

Kangas molemmissa ihanan vihreää collegea. Leveä kumppari vyötäröllä isommissa housuissa ja pienemmillä resorit. Kangas ja resori molemmat Triteksiltä. 

Ei sitten tullutkaan kesäpaitoja...

Ajatuksena oli tehdä kesäteeppareita tytölle, mutta lopputulos ei ollutkaan se, mitä alunperin ajettelin. Leikkasin ja muokkasin paidoista vähän pidempiä, joten lopputulos olikin mekko ja tunika. 

Ja ihania tulikin! Ensimmäinen kukkamekko on tehty More grey- kaavan pohjalta, mutta aika paljon muokattuna. Raitatunikan kaavan pohjana on ollut Let it be- paita. Sitäkin muokkasin ja pidensin aika paljon. Koristenauhaa laitoin niskaan pukeutumissuuntaa näyttämään ja sivusaumaan koristeeksi. Tosin ei tainnut tulla kuvaan näkyviin sivusauman nauhaa...

Kukkamekosta tuli tosi tyttömäinen ja ihana! Se sopisi mielestäni vaikka mihin kesäjuhliin neidille päälle! Jo ennen kesää sitä voi käyttää pitkähihaisen paidan kanssa. 

Olen ihastunut pieniin yksityiskohtiin. Niitä käytin raitatunikassa. Ensin ajattelin aplikoida jotain, mutta hylkäsin sen ajatuksen. Laitoin tunikaan sydännauhasta pieniä koristeita.

Kuvassa ei ole kuin sukkikset tunikan kanssa, mutta kyllä tämä leggarit vaatisi, sen verran lyhyt on. Ei ole ihan mekkopituus kuitenkaan.

Helmaan kokeilin 3-pistesiksakia koristeompeleena. Siitäkin tuli todella ihastuttava! Välillä kaksoisneulalla ompelu on tosi tosi ärsyttävää, kun ompelukone on alkanut tehdä huonoa jälkeä. Siksi on kiva välillä kokeilla muitakin helmaompeleita. Tästä tuli aikakin tosi kiva! Ompelukonekuume saakin taas lisäpontta tällaisesta... :)

Kesää odotellen... <3