Farkut ja pipot

Olen nähnyt monia kauniita vanhoista farkuista tehtyjä lasten farkkuja. Nyt päätin itsekin kokeilla sellaisia. Silppusin yhdet omat vanhat farkkuni tehden niistä isommalle neidille uudet farkut. Nämä tosin eivät ole erityisen kauniit farkut (kuten monet näkemäni), vaan ainoastaan farkut.. käyttöön, ei ihailtavaksi. :) Vanhalla tutulla housukaavalla leikkasin housut, käänsin lahkeet ja laiton resorin. Sivusaumattomalla kaavalla housut syntyivät hetkessä. Lahkeeseen käytin koristeommelta, mutta lanka oli niin samanväristä, että eihän se minnekään näy! Farkuissa näkyy saumat, mutta ne ovat vanhojen farkkujen vanha sauma. Sauma kulkee hauskasti, kun se ei ole aivan sivussa. 

Sitten kuvia parista piposta. Nämä on valmistumeet jo ennen joulua, mutta eivät ole tänne löytäneet tietään. Tein muutamia kypärämyssyjä, mutta kuvaa ei ole kuin yhdestä. Unohdin ottaa muista kuvia, kun annoin myssyjä lahjaksi eteenpäin. Kuvassa oleva kypärämyssy on ihanan paksua merinovillaa. Tein siitä aika pitkälle selkään ulottuvan, jotta niska varmasti pysyy piilossa ja lämpimässä. Se on ihan tavallinen kypärämyssy, mutta erittäin hyvä! Se on joka päivä käytössä, kun ulkoilen lasten kanssa.

Päällimyssy on kaunista ja paksua villaneulosta. Vuori on fleeceä. Lisäksi korvien kohdalla on tuulensuojana pul-kankaasta pienet palat vuoren ja päällikankaan välissä. Pipo on varmasti lämmin! Pian tämä myssy joutaa kevätvarastoon, kun pitää ottaa kevyemmät pipot käyttöön. Kaavana olen käyttänyt Muraveinik-kaavaa. Joitain muutoksia taisin tehdä leuan alle meneviin kärkiin ja taisin madaltaa niskaosaa alemmaksi. Solmimisnauhat laitoin nepparin sijasta leuan alle. 

Kohta saakin katseet suunnata jo kevääseen ja kesään. Sitä odotellessa. :) 

Taikametsämekkoja

Heipä hei! Niin vain päätyin minunkin varastooni metrin pätkä tätä Taikametsäkangasta. Kirkkaan keltaista joustofroteeta. Kuvat ovat jostain syystä liian tummia, vaikka valaistuksen piti olla kohdillaan kuvia ottaessani. 

Tein molemmille tyttösille mekot. Pikkuneidin mekko on kokoa 62/68, ja isomman noin 92/98. Kaavana käytin Nasta-liivimekon kaavaa. Pienemmän mekon tein ilman kaavamuutoksia, kun tuosta vauvasta ei oikein vielä tiedä, millainen ruumiinrakenteeltaan on. Toisaalta vauvojen mekothan ovat "superkäteviä", eli ei oikeastaan haittaa, vaikka liikkumattomalla lapsella olisikin vähän reilunkokoinen mekko päällä. Isompaa mekkoa kavensin kaavasta keskitaitteelta ja muokkasin vähän kaula-aukkoa sekä olkaimia. Jälkimmäinen muokkaus tuli vähän pakon sanelemana, kun kavensin mekkoa. Kaula-aukosta meinasi näet tulla liian pieni. Nyt se on hyvä. 

Saavat neidit sitten samistella joskus mekoissaan. :)

Vuorina keltainen trikoo ja olkaimissa nepparit. 

Lisäksi tein vauvalle pikku tumput. Ovat muutoin hyvät, mutta eivät pysy kädessä... Tosin mitkään tumput tai töppöset eivät pysy vauvalla kädessä tai jaloissa, kun hän heiluttelee ja potkuttelee raajojaan niin tosi tosi paljon. :) Tumppujen resorikin näuttää kuvassa tummemalta kuin todellisuudessa on, kuten muutkin värit.

Keltaista kevättä odotellessa! :)

Vauva pienoinen

Ihmeistä suurin.

Ihmeellinen.

Murunen.

Kultaöttiäinen.

Pikkuinen.

Höpsykkä. 

Ihana.

Pikkusisko.

Vauva.

Sellainen on meidän perheen uusin jäsen. Vauva. Pikkuinen tyttölapsi. 

Maailmassa hän on ollut vasta (jo) parisen viikkoa, kohta kuukauden. 

Ihana pikkuinen. 

Nyt meillä on siis kaksi pientä neitiä kotona. Pienempi ja Isompi pieni Neiti. Saapi nähdä, millä nimellä heitä alan kutsua täällä blogissa. 

Tervetuloa uusille lukijoillekin! Yritän päivittää tätä blogiakin joskus, vaikka aika hupenee tällä hetkellä jonnekin muualle. Pysykäähän kuulolla. <3

Siilimekko

Siili menee lypsylle kannu kaulassansa, 

perässänsä lypsylle juoksee pikku kansa 

Siilin lapset piiperoiset, paaperoiset, palleroiset, 

kaulassansa kannut toiset oksan yli loikkii. 

Siili menee lypsylle polkuansa pitkin, 

perässänsä lypsylle juoksee vekkulitkin. 

Siilin lapset piiperoiset, paaperoiset, palleroiset, 

mielessänsä tuumat moiset, juoksevat tien poikki. 

Siili menee lypsylle, Maija maidon antaa. 

Siili kannu kaulassansa maidon kotiin kantaa. 

Siilin lapset piiperoiset, paaperoiset, palleroiset, 

täyteen massut pulleroiset maitoa nyt ahmii. 

(Nyt en löytänyt laulun tekijää mistään, vaikka yritin etsiä.)  

Pala ihanaa siilivelouria päätyi liivimekoksi meidän neidille. Koko on noin 92-98. Kaavana käytin OB 3/2011 lehden Tropical Blend -liivimekkoa. Tosi simppeli kaava, mutta meidän hoikkeliinille tytölle olisi voinut ihan vähän kaventaa kaavaa. Toinen muutostarve on nappien paikassa. Napit jäävät aivan olkapään korkeimpaan kohtaan, joten yksityiskohtana napit eivät pääse oikein arvoonsa. Takaolkainta siis pitäisi pidentää ja etupuolelle tulevaa madaltaa, jotta nappi jäisi kivasti näkyviin etupuolelle. Muuten tästä mekosta tuli kiva perusmekko. 

Helmaan kokeilin hunajakenno-ommelta. Jälki on mukavan näköistä, mutta koneen säätöjä voisi vielä tarkentaa. Helmaommel on muuten ihan suora eikä näin kiero, mitä kuva näyttää! :) 

Tässä vielä kuva napista. Napit ovat peräisin jostain kirpparilta löytämästäni nappipussukasta, joka oli ollut aikaisemmin jonkun mummon nappiaarrekätkö. Onneksi joku viitsii roudata kirpparille tällaisia aarteita, joista joku toinen voi tehdä ihania löytöjä (kuten minä tällä kertaa)!

Vuoreksi laitoin mekon yläosaan tuollaista perhostrikoota. Ei ole lainkaan paras valinta, mutta vuorihan ei minnekään näy, eikä minulta löytynyt kotoa tuossa tilanteessa parempaakaan vaihtoehtoa. Ruskeaa yksiväristä olisin halunnut laittaa, mutta sellaista ei nyt ollut. Hyvä näin. 

Mukavaa helmikuuta! <3

Vauvalle pikkuruista

Pesänrakennuspuuhiksi näitä varmaan pitäisi sanoa. 

Tein elämäni ensimmäiset pikkuruiset bodyt. Kokeilin siis samalla uutta kaavaa, Peppermint- kietaisubody Ottobre 3/2011 lehdestä. Piirsin kaavat 56 kokoon, mutta lopputuloksia vertaillessani valmisvaatteisiin totesin, että nämä ovat ainakin 62 kokoa, elleivät isompiakin. Violettiin tähtibodyyn en leikannut yhtään saumanvaraa, joten siitä tuli hieman pienempi. No, toivottavasti sitten mahtuvat pikkuiselle hetkisen aikaa päälle. :) 

Pikkuruiset bodyt näyttävät tosi pieniltä, vaikka siis nämä eivät edes ole kaikkein pienimpiä, mitä voisi olla! Aika tekee hyvin tehtävänsä, eikä enää muista, kuinka pieniä vastasyntyneet oikeasti ovat. 

Tässä nyt joka tapauksessa nämä bodyt. Tutuille tiedoksi, että bodyt on tehty kotoa löytyvien kankaiden perusteella, eivätkä kerro tulevan pikkuisen sukupuolesta mitään! :D Nähtäväksi jää, päätyvätkö meille käyttöön, vai lahjaksi tulevaisuudessa. Paljonkaan unisex-kankaita ei meiltä näet löytynyt. Nämä pesänrakennuspuuhat ovat vain niin ihania. 

Violetissa bodyssa on suora hiha, ja vaaleanpunaisessa tyttömäinen ololta rypytetty hiha.

Laitoin aika pitkät resorit hihansuihin, jotta ne menisivät samalla vauvan tumpuista. Neppareita en vielä kuvaushetkellä ollut laittanut kiinni, joten haarakappaleita kuvissa pitää kiinni nuppineulat. Bodyt solmitaan nauhoilla kiinni, joten reunoihin ei neppareita ole tulossa. 

Ompelin myös parit housut. Kaavat ovat OB 1/2007 -lehdestä. Kavensin kaavaa jonkin verran, ja toisiin housuihin ompelin jalanterät, eli niistä tuli puolipotkarit. Sivusaumattomat housut ovat kyllä tosi nopeat tehdä! Luulin taas tehneeni vastasyntyneen pöksyt, mutta enemmän nämäkin ovat 62-68 kokoa... 

Mukavia talvipäiviä taas toivotellen! :) 

Omenaista, vaaleanpunaista ja ruskeaa

Ihanilla luottokaavoilla on tosi tosi mukava surautella vaatteita. Ompelemisessa yksi kurja juttu on uusien (huonojen) kaavojen testaaminen. Välillä tulee tehtyä huonoja löytöjä. Ilon hetki on silloin, kun huomaan löytäneeni oikean helmen kaavojen paljoudesta. Tässä postissa esittelen niistä kaksi. 

Petit Fee -liivimekkoa olen ihaillut pitkään. Minun on pitänyt jo kauan aikaa sitä kokeilla. Tuo kaava löytyy OB 1/2011 -lehdestä. Liivihame on aivan hurmaava! Tein omalle neidilleni syvän ruskeasta velourista liivimekon. Olkaimet ovat pikkuisen pitkät, mutta muuten mekko on loistava! 

Toinen suosikki- ja luottokaavakseni on muodostunut Hoops-teepaidasta muokattu tunikamittainen ja pitkähihainen pusero. Näitä olen jo esitellytkin täällä useampia. Tässä taas yksi. Aiempia löytyy esimerkiksi täältä. Omenakangas on ihan mahtavaa! 

Helmaan laitoin pienen koristenauhan palan yksityiskohdaksi. Siinä on bambi sydänsateessa. Niskassa sisäpuolella on lisäksi pala koristenauhaa. Se ei toki minnekään näy käytössä, mutta helpottaa pukeutumista ja onhan se kivannäköinen myös. Kokolappuja en ole aikaisemmin käyttänyt, mutta olen alkanut kaivata vaatteisiin sellaisia. Pitänee kai jostain nettiputiikista käydä ostamassa. :) 

Mekon tein jo aikaisemmin ennen joulua, muistaakseni jo marraskuussa. Samalla suunnittelin tekeväni sille kaveriksi omenapaidan. Selkäkipu pakotti lepäämään ja muutti suunnitelmiani, mutta nyt sain paidankin tehtyä. 

Ihana pari! 

Ihastuttavaa uutta vuotta ja pysykäähän kuulolla! :) 

Pussukoita joululahjaksi

Heipä hei! Pitkästä aikaa taas kirjoittelen tänne blogiini. Hiljaiseloon on syynsä; auttamaton selkäkipu, joka pakottaa pysymään erossa niin ompelukoneesta kuin tietokoneestakin. Harmillista. Sormet syyhyäisivät päästä ompelemaan kaikenlaista, mutta ei auta. Pienikin hetki ompelukoneella, ja saan kaivaa jääpussin selkäni alle. Oikein harmittaa, mutta ei auta kuin kärvistellä; onneksi vaivaan toivottavasti löytyy apua heti kohta alkuvuodesta. Sellaista ne pikkuiset salamatkustajat aiheuttavat... vaikka ei enää niin kovin salainen matkustaja ole, kun katsoo kuinka kuva peilissä jatkuvasti paisuu... Hih.. 

Jotain sentään ehdin tehdä pukin konttiin ennen pahimman selkäkivun alkamista. Yritän niitä saada tänne blogiini kuvattua. Aina muutaman kerrallaan, koska tosiaan tässä koneellakaan ei auta kauaa kirjoitella yhtä jaksoisesti. 

 Muutamia pussukoita tein. Ihanan paksua puuvillaa, jota on todellakin ilo ommella! Pussukat ovat vuoritettuja ja ihan mukavan kokoisia. Näitä olen aiemminkin muutamia tehnyt, mutta tässä nyt nämä viimeisimmät. 

 Rauhallisia joulun välipäiviä! 

Joulutoivotukset jäivät toivottamatta, mutta

 toivottavasti juhlapäivät menivät oikein mukavasti!