Tämä ei liity millään tavalla ompeluksiin. Ei muuten kuin lasten
kautta. Juha Tapio on ehdottomasti yksi suosikeistani, mitä tulee laulujen
sanailemiseen. Hän osaa tiivistää mahdottoman hyvin pieniä yksityiskohtia.
Melko usein,
kun korjaan illalla jo nukahtaneen lapseni peittoa, tämän laulun kertosäe alkaa
soida päässäni. Pieniä hauraita ihmisentaimia, mutta kuitenkin niin vahvoja ja
lujia.
Suuria pieniä
rakkaita. Ihmeitä.
Niitä ne
lapset ovat.
Ja mä hiivin lastenhuoneeseen,
ja sammutin yövalon
Ne oli peitot jalkoihinsa potkineet
Kuinka niiden ohut iho
saattaa kestää maailman painon?
Kai se elämä on toisista huolta pitämistä. Lasten leikkejä. Epävarmuutta. Raastavaa tunnetta sydänalassa, kun katselee pientä nukkuvaa lasta, vaikka kaikki asiat olisivatkin hyvin.
Rakastamista.
Muutenhan tämä laulu on aika rankkaa tekstiä,
jos sen oikein lukee ajatuksella:
~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~*~
(Juha Tapio)
Muistomerkin luona lapset
jakoi jengin viisi vastaan viis
Ulkona ei liikkua saa
iltaisin mut silti pelattiin
Yötä vasten aavikolle
ohjuksia riviin laitettiin
Telttakylän laitamilla ihme
syntyy aamuun valkeaan
Öisen tulen tauottua joku
toinen alkuun saatetaan
Romahtaneen kerrostalon
kellareissa salaa suudellaan
kertosäe:
Haparoivin sormin tartuit
käteeni
Kun kohisevaa tuulta
maailman yllä kuunneltiin
Kun kotiensa raunioissa
lapset potki palloa
Mä puhalsin sun kylmiin
varpaisiin
Haavoittunut taivas täynnä
koneita, ja suojaa haettiin
Kadunkulman kaaoksessa
pienokaiset syliin nostettiin
Liput palaa riekaleiksi,
savu tunkee olohuoneisiin
kertosäe
Ja mä hiivin
lastenhuoneeseen
Ja sammutin yövalon
Ne oli peitot jalkoihinsa
potkineet
Kuinka niiden ohut iho
Saattaa kestää maailman
painon?
Taivas valui alas meitä
kohti vuolain kyynelin
Seisoin ikkunalla, toivoin
jotakin
~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~*~
-Teri
~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~ *~*~
-Teri
Jotensakin tuttua, tuo raastava tunne sydänalassa on tullut tutuksi, etenkin kun alkaa miettiä miten vahvasti sitä toivookaan, että omille lapsille kaikki koituisi elämässä hyvin, eikä kukaan satuttaisi heitä!
VastaaPoistaNiinpä. :)
VastaaPoistaPakko kommentoida vaikka tähän, tässä on meitä paljon yhdistävä tekijä; Juha Tapio. Jos ei osaa itse sanoittaa tunteitaan, lohduttautua tai ymmärtää, se mies osaa ;)
VastaaPoistaItse vasta lasten saannin jälkeen olen kokenut tunteen siitä, kuinka rakkaus oikeesti sattuu. Sattuu niin hurjasti, jos he kokevat kurjuutta, tai jos ryhtyy miettimään heidän menetystä. Onneksi asiat on hyvin, täytyy olla kiitollinen tästä päivästä, ja toivoa kaikille yhtä hyvää onnea...
Ps. IHANIA ompeluksia sulla läjäpäin, jäin lukijaksi :)