Porkkanamekko

Hellettä piisaa, se on ihanaa! :) 

Ompelukonekin on saanut nauttia lomasta, kun en ole paljon sillä mitään tehnyt. Ainakaan sen arvoista, että niitä viitsisi tänne kuvata. 

Korjausompeluita aika paljon. Korjaukset ovat ärsyttäviä, mutta kun korjauksen saa valmiiksi, tulee hyvä mieli. Ei tarvinnut heittää hyvää roskiin, vaan sai sen vielä käyttöön. 

Monta puolivalmista sen sijaan odottaa valmistumistaan, mutta en raaski olla sisällä kauniilla ilmalla. Toisaalta mieli tekisi ommella, mutta ei aina jaksa silti. Niitä esittelen, kunhan saan valmiiksi. 

No niin, yhden pikaompeluksen taas päätin tänne lätkäistä. 

Lasten paidat ovat niin tosi tosi nopeita tehdä, että niitä syntyisi kasapäin tarvittaessa. En kuitenkaan halua tehdä liikaa vaatetta, vaan haluan, että kaikkia ehtii käyttää, mitä teen. 

Olen yrittänyt käyttää kankaanjämiä pois kaapeista. Niitä pieniä tai isompia paloja, jotka ovat jääneet kaappiin, kun kankaasta on jo jotain aiemmin tehty. Tämä mekko syntyi juuri sellaisesta palasta. 

Tyttö kutsuu tätä porkkanamekoksi. Porkkanoitahan kuviot selvästi ovat! :) 

Täältä löytyy edellinen ompelus tästä kankaasta. Kuosikangas on Nansoa, yksivärinen jotain perustrikoota. Hyvänlaatuisen tuntuisia molemmat. 

Mekon idea ja toteutus sama kuin täällä. Ajatuserheen takia mekosta tuli isompi kuin oli tarkoitus. Edellisen olin tehnyt ilman saumanvaroja, ja koska tähän ne leikkasin, mekosta tuli isompi. Kangasta oli niin kapea palanen, että en saanut helmasta niin leveää kuin olisin halunnut. Pikkuisen on malli siis huonompi eli suorempi kuin olisin halunnut, mutta menee näinkin. 

Tämä on ensi talvena varmasti pitkähihaisen puseron kanssa hyvän kokoinen. Neiti itse on vain ihastunut tähän mekkoon, ja haluaisi sitä käyttää. Minkäs teet.. piilotanko sen, vai annanko käyttää. :)

Olen onneton kuvioiden kohdistaja, muistamattomuuttani. Tässä ei tullut edes mieleeni siinä hetkessä, kun sakset jo viuhuvat, että kuvioita pitäisi kohdistaa! (Eipä ollut eka kerta.) Aika hyvin onnistui kuitenkin ilman, että edes yritti! :) Vai näyttääkö tämä juuri siltä, että kohdistaminen on epäonnistunut.. No, väliäkö sillä! 

Kaksi- ja puolivuotiaan innolla melko yleinen lause meillä on: "Äiti, kato!" Kasvatusoppaathan (niin, juuri ne, joista voi olla montaa mieltä...) kehottavat antamaan taaperolle kaiken hänen haluamansa huomion, että aikuisina osaavat olla sitten jotain muutakin kuin aina vain suunapäänä keskipisteenä joka paikassa. 

Mutta nämä temput, ja "äiti, kato" - huudahdukset sulattavat tosi usein kyllä sydämen. Taapero on onnellinen, kun osaa tehdä jonkun ihanan tempun, jota äiti sitten ihastelee. Mutta eikö olekin taitavasti nostettu jalka toisen jalan kylkeen! ;) 

Voi, minun pikkuista rakastani! :) 

Ja nyt takaisin sinne helteeseen! :)