Harmaa huppari kevääseen

Tein itselleni Kestovaippakaupan harmaasta joustocollegesta ihanan hupparin.

Huppari on ollut tekolistalla tosi kauan. Sopiva kaava on ollut hakusessa, mutta sekin asia ratkesi tovin pohdinnan jälkeen paikallisen ompeluryhmän avulla, jolta sain EPO-hupparin kaaavan. 

Hupun olen vuorittanut tähtijerseyllä. Tästä tuli kaikin tavoin hyvä! 

Aluksi mietin, olisinko laittanut silityskalvoilla jonkun katu-uskottavan kirjaimen tuohon eteen, esim "B", mutta jätin kuitenkin laittamatta. Näin se on kyllä tosi hyvä. 

Kuvatessa käytin pitkästä aikaa itselaukaisinta ja kameran jalkaa... No, melko hyviä kuvia tuli. :)

Komeat naamasuttauksetkin tein... heh. En halunnut rajata tällä kertaa kuvia, joten toteutin sen sitten näin. 

  

Moonbootsit

Puin meidän pienimmäistä vaunuihin nukkumaan tässä eräänä päivänä. Laitoin jalkaan töppöset, jotka valmistuivat tässä alkuvuodesta. Samalla muistin, etten ole niitä tänne näytille laittanut. Korjataan asia nyt. Ei mikään kovin keväinen postaus, mutta lämmin ainakin! 

Moonbootsit ovat hyvin lämpimät, vaikka rehellisesti sanoen luulin niiden olevan vieläkin lämpimämmät. Olisi pitänyt laittaa vuorikankaaksi vaikka fleeceä tai jopa merinovillaa, jolloin olisivat olleet kaikkein kylmimmilläkin pakkasilla paremmat. No, toisaalta tällaiset tossut palvelivat villasukkien kanssa -20 asteen pakkasilla makuupussissa, ja vielä mainiosti nyt +5 asteen lämmössä. Että hyvä näin. 

Päällikangas on babycordia. Välissä kaksi kerrosta vanua ja vielä vuorikangas. Yläreunaan laitoin resorikaitaleen. Yläreuna nousi sillä korkeammaksi ja onhan se kivannäköinenkin. Hyvillä mielin voin kehua Pahviani (tunnetaan myös nimellä Pfaff ompelukone). Se suoriutui mukisematta paksuista kangaskerroksista ja tikkauksista. 

Oli hauska tehdä näitä. Erilaista kuin moni muu ompelus, mitä olen tehnyt. Näistä tuli söpöt, ja ovat hyvin palvelleet meidän nuorimmaisen päiväunilla varpaita lämmittäen.

Yksi pikku puute niissä on... Otin töppöset heti käyttöön niiden valmistuttua, ja ajattelin laittaa niihin kunnon nyörit ja stopparit. Kuvassa näkyvät nyörit ovat laatikon pohjalta kaivetut "väliaikaiset" nyörit... Joo, kuten arvasit, väliaikaisista tulikin pysyvät. Voih. Hyvin ovat toimineet, mutta mutta
Ei pitäisi ottaa käyttöön mitään keskeneräistä, koska viimeistely silloin jää kokonaan tekemättä.

Eipä surra sitä, vaan iloitaan, että ovat hyvät töppöset olleet kaikesta huolimatta! :)

Ei kovin keväistä, mutta lämmintä ainakin! :) 

Toivotaan, että sää sen sijaan jatkuu hyvinkin lämpimänä ja keväisenä! :) 

Ihanat bambit!

Tämä kangas on ollut kaapissa aika kauan.. (lähes ikuisuuden). :)

Se on ihastuttanut minua kovasti koko ajan, enkä ole raaskinut sitä leikellä. Kunnes nyt.

Klips ja klops, kangas oli leikattu.

Syntyi mekko kevääksi ja kesää varten. Tein vanhalla paidan kaavalla muokkaillen mekoksi ja nyt jännitän, mahtuuko koko kesää. Toivotaan niin! Pituutta löytyy, mutta yläosasta on justiinsa. Toisaalta jos neiti venyy kuin tähänkin asti, pituutta eikä leveyttä, on toiveissa mekolle pitkä käyttöikä.

Pikkusiskolle tein loppupalasta bodyn. Laitoin vähän ruskeaa jerseytä lisäksi, ja tuli oikein kiva mielestäni! 

Pikkuneiti on innoisaan kuvaamisesta. Hän asettuu heti poseeraamaan, kun näkee kameran. :) 

Tässä hän ihailee takapihalla näkyvää traktoria... Kyllä me taidetaan asua aika maalla, kun siitä, mihin takapiha loppuu, alkaa viljelty pelto. Aurinkoista on. :) 

Tapaamisiin! :)

Lelulaatikon täytettä

Ompelen aina silloin tällöin leluja, nukenvaatteita ja muuta lelulaatikon tai leikkikeittiön täytettä lapsille.

Hernepusseja olen tehnyt useampaankin otteeseen. Ne ovatkin olleet kovassa käytössä. Molemmat lapset tykkäävät leikkivät niillä. Tässä muutama valmistunut setti... 

Tyttöväreissä...

...ja enemmän poikaväreissä. 

Vielä yksi setti hernepusseja. 

Nukeille olen ommellut lisää vaatetta. 

Takkia ja mekkoa... 

Toisenlaista mekkoa... 

... ja sukkahousuja. 

Aapo-nukelle valmistui vanhoista sukista housut. Muuta vaatetta Aapo-raukalla ei vielä olekaan. 

Aapo-nukke on minun vanha nukkeni, eli ikää sillä on jo kunnioitettavasti. Omat tyttöni saavat nyt leikkiä sillä, vaikka Aapo on sen verran suurikokoinen, että meidän neidit hätinä jaksavat sitä nostaa! Ei siis kiirettä vaatettaa häntä. Aapo saa luultavasti odotella tyttöjä leikkikaverikseen vielä pari vuotta, (jotta neidit vähän vielä kasvavat leikkiäkseen näin kookkaalla nukella). 

Emilia-nukelle valmistui vaippa. Tämä vaippa oli tärkeässä roolissa silloin, kun isompi neiti opetteli itse kuivaksi. Samoihin aikoihin syntyi pikkusisko, jolloin isosisko halusi ehdottomasti vaihtaa nukelle vaippaa samalla, kun äiti vaihtoi vauvalle. 

Kaikelle näille vaatteille tarvitaan toki säilytyspussukka. Tälläinen kaunokainen syntyi. 

Lopuksi vielä pätkä yhdestä neidin lempisadusta. Sopii hyvin tähän leikkiteemaan. 

Nyt vain leikkimään kaikki! 

 "Ja vihreän kissaneitosen vei koira vaaleanpunainen 

tansssin pyörteeseen

ja he tanssivat ja tanssiavat siks'  kunnes katosivat sumun harmauteen. 

Ja äkkiä Kasi heräsi, ja heräsi myös Masi. Oli aamu. 

Kissan ryömivät vuoteistaan suureen valoisaan maailmaan. 

Kissat olivat ihan villinä ilosta ja kehräsivät ja kirmasivat 

ja syöksyivät 

ja hyppivät 

ja loikkivat..."

Maalarikissat Kasi ja Masi (Tammen kultaiset kirjat) 

Vähän bling blingiä... ja fiiliksiä laneilta

Meidän isompi tyttönen kutsuu itseään prinsessakakkukaivuriksi! 

Vähän meinaa aikuisia hymyilyttää, mutta tuo nimitys kyllä pitää aika hyvin paikkaansa. Neiti rakasta kaikkea bling blingiä, kulkee prinsessakruunu päässään, laittaa äidin tossut jalkaansa ja toteaa, että hän on nyt tosi hieno! Toisaalta hän on kyllä tosi tosi rämäpääksi muodostumassa. Mitä hurjempi temppu, sen parempi. Kiipeäminen ja pomppiminen; voisiko kivempaa olla! Liikenteessä mikään muu ei ilahduta häntä kuin kaivurin tai muun työkoneen näkeminen. Että näin ne kaksi puolta kulkevat sulassa sovussa meidän murusessamme. 

Tein pikkuisen bling blingiä neidin iloksi.

Perusteeppari kesäksi valmistui paikallisten ompelevaisten naisten järjestämillä ompelulaneilla. 

(Ompelulanithan * ovat yleensä yhden päivän kestävä vapaa ompelukokoontuminen. Lyhyesti näin: Kannat auton perään ompelukoneen, saumurin, kassillisen kankaita, lankoja, johtoja, saksia, kaavoja, kaavalehtiä, mittanauhoja, kyniä ja kaikkea muuta niin paljon, että autoa pakatessa alat jo miettiä, onkohan tavaramäärän roudaamisessa mitään järkeä. Sitten vain ajat auton lanitapaamispaikkaan ja teet saman roudaamis- ja purkamisoperaation toisinpäin.. ja kolmannen ja neljännen kerran kotiinlähtiessä ja kotiinsaapuessa...) 

[* LAN= lähiverkko, sana lainattu tietokonepelien maailmasta.. joukko miehiä, tietokoneita, pimeä peliluolahuone, paljon pepsiä ja energiajuomia, paljon johtoja, yötä myöten pelailua.. 

Naisilla sitten paljon ompelukoneita ja paljon kankaita... ja ikävä lapsia.]

Joka tapauksessa kävin laneilla pyörähtämässä pikku hetken iltapäivällä. Kivaa oli! Varsinkin, kun sain rauhassa huristella koneella ilman keskeytyksiä, kotitöitä tai huonoa omaatuntoa siitä, että istun ompelukoneella, kun olisi paljon muutakin tekemistä. 

Lähtö laneille oli todellakin extempore-lähtö, joten en ollut suunnitellut enkä valmistautunut millään tavalla. Ehdin kuitenkin piirtää parit kaavat ja tehdä yhden bodyn ja yhden teepparin alusta loppuun siinä parissa tunnissa. Ensi kerralla sitten pitempään, jolloin ehtii varmasti päivän aikana saada enemmän valmista.

Teepaitaan kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää kiinnisilitettäviä strasseja, timantteja, kuten meidän neiti sanoo. En ole ennen tällaisia koittanut, joten saapi nähdä, kuinka hyvin pysyvät paidassa paikoillaan.

Pienemmälle neidille tein uuden bodyn seuraavaa kokoa. Tämä body on kyllä kaunein, mitä olen koskaan bodyja tehnyt! (Laskettavissa yhden käden sormilla...) Kankaan kuosi on tosi kivaa ja kangas itsessään tuntuu laadukkaalta, pehmeältä ja napakalta. Toivottavasti se ei lörpsähdä käytössä. Muistaakseni tämä oli interlockia. Yleensä välttelen interlockia viimeiseen asti, juurikin tuon venähtämisen ja vanumisen johdosta. Pikku määrä elastaania pitää vaatteen paremman näköisenä pidempään. 

Bodyn kaveriksi meinasin näitä *klik*  housuja, jotka esittelin jo aiemmin. Bodyja tarvitsee yleensä useammat kuin housuja, joten hyvä olla yläosia useammat. 

Juuri sopivan lapsellinen kuosi vauvalle!

Huh, olenpas minä löpissyt kaikenlaista tosi paljon! 

Onnittelut, kun jaksoit tänne loppuun asti lukea! :) 

Viirinauha

Askartelin alkukeväästä tällaisen viirinauhan. Se juhlisti meidän nuorimmaisen 1v - synttäreitä. 

Viirinauha on tehty paperista, vaikka aikaisemmin olin ajatellut ommella sen kankaasta. Idean paperiseen sain ystävältäni, joka oli tehnyt samalla idealla. Apinoin surutta paperi-idean häneltä. Viirinauhan tekoa olen haaveillut jo lähes yhtä kauan kuin minulla on lapsia ollut, mutta en ole saanut aikaiseksi kaiken muun ompelun ohella. Taisin siitä joskus blogini alkuaikoinakin mainita. 

Olen ollut siinä luulossa, että viirinauha on pakko tehdä kankaasta, enkä ole pahvia tajunnut edes ajatella. Huomattavasti helpompi tehdä pahvista tämä! 

Ostin paikallisesta askarteluliikkeestä paksua kaunista paperia tai kartonkipahvia. Osa paloista oli valmiiksi kaksipuoleista ja osassa oli yhdellä puolella kuviointia. Kaksipuoleiset tein yksinkertaisena ja yksipuolisiin pahveihin laitoin värikkään taustapaperin. Tästä tuli tosi ihanan keväinen ja kaunis. Viirinauha on edelleen esillä, vaikka synttäreistä on jo hyvä tovi kulunut aikaa. Lopulta se päätynee lastenhuoneen koristeeksi. 

Leikkasin tasasivuisia kolmioita ja liimasin ne nauhaan. Helppoa, mutta aikaa vievää ja tarkkuutta vaativaa näpertelyä. Taisi siinä muutama yö vierähtää, kun tätä näpertelin. Kun kerta olin päättänyt saada sen valmiiksi ennen synttäreitä, oli pakko. Lasten kanssa päivällä askartelu on vähän toisenlaista, joten äiti askartelee silloin, kun lapset nukkuvat. Heh.. :) 

Minä tykkään tästä tosi paljon! Toinen nauha on tummenpaa ja toinen vaaleampaa. Luulin, että vaaleammasta osasta tulisi kauniimpi. Vaaleat kolmiot ovat tosi herkkiä ja kauniita, mutta ne näyttävät lopulta aika mitättömältä kauempaa katsottuna. Tummasävyiset ovat näyttävämpiä. 

Kuvissa vilahtelee myös meidän uuden kodin ihana valkoinen katto. Kuvissa se ei kyllä valkoiselta näytä, mutta oikeasti se on valkovahattu katto. Melkeinpä paras osa uutta kotia. :) 

Kissanpoikasia :)

Löysin sattumalta ja etsimättä mukavan näköistä Hello Kitty- kangasta. En todellakaan tiedä, onko tämä ns. "aitoa" kitty-kangasta, mutta eipä sillä oikeastaan väliä. Neiti otti ilolla vastaan kissimirrinsä ja pienempikin halaili kissoja siihen malliin, että hänelle pitänee keksiä loppupalasta jokin vaate. Isompi on monesti ihaillut Hello Kitty paitoja, kun olemme kaupassa käyneet. En ole löytänyt (en ole etsinytkään) mitään omasta mielestäni kivaa paitaa, joten ostamatta on jäänyt. Ilahduin siis, kun tämä kangas tupsahti vastaan. 

Peruspaitahan siitä valmistui. En ole varmaan koskaan tehnyt paitaa yhtä nopeasti kuin tämän! Kaava oli valmiina, enkä tehnyt mitään erikoista, en yhtään muutosta enkä miettinyt hetkeäkään mitä teen. Leikkasin, ompelin ja päättelin, siinä se. Pienemmän päiväunien aikana valmistui. Isompi leikki kankaan leikkuujätteillä ja odotti ihmeen kärsivällisesti paitansa valmistumista. Taisi olla mieluisa ja odotettu! :D 

Neiti valitsi itse nauharasiastani kukkanauhaa, jota hän halusi koristeeksi paidan sivusaumaan. 

Vaikka monet äidit Hello Kittyä inhoavatkin, niin minusta on hauska ilahduttaa lasta. Jos hän siitä tulee iloiseksi, käyttäkööt kissanpentupaitaansa! :) 

Ilahduttavaa päivänjatkoa sinullekin! :)