Hippietä

Tämä ruskea Hippie-joustofrotee on aikas veikeän kaunista. 

Vauva sai siitä haalarihousut itselleen. Taisi tosin taaperokin katsella kaihoisasti kukkien perään. Saa nähdä teenkö hänellekin vielä jotain tästä.

Samalla kaavalla ja muutoksilla kuin edellisetkin potkuhousut.
Kaveriksi vaaleanpunainen body. 

Okei, köllöttelen ihan pikku hetken, jos olet äiti nopea, saat yhden kuvan. 

Haa, mitäs kivaa täältä hyllystä löytyy läpsyteltäväksi?! 

Sitten lähden taas tutkimusmatkalle kohti tutkimattomia seutuja.. vaikkapa kenkiä syömään. 

Vaaleanpunainen body on Bert-bodyn kaavalla. 

Ihan perusbody ilman kummempia. 

Perusbodeja saisi kaupastakin, mutta toisaalta jos kaapista löytyy sopivaa kangasta, miksen ompelisi itse. 

Kanttaukset ja resorit ovat samaa kangasta, joten koko body on samaa väriä. Monen vaatteen alle sopii hyvin. En tykkää liian kirjavista, joten suosin kuosivaatteen pariksi yksiväristä.

Kanttaus on kyllä tosi tosi tosi helppoa nykyään kantinkääntäjän ansiosta. 

Kyllä, tykkään kovasti! :) 

Kuva on taas otettu vinosti (vaikka minusta nämä "kuva on huono" -kommentit ovat tosi hassuja blogeissa. Tuskin kukaan tekee tarkoituksellaan vinoja vaatteita, niin miksi niitä pitää selitellä kuvan vinoudella... mene ja tiedä, niinhän juuri itsekin selittelen :) ). 

Näistä tuli söpöt. Kelpaa päälle serkun synttäreille. :) 

Ekat höpsöt pöksyt

Ensin vauvan hassut housut,  

sitten vauvan höpsöt pöksyt... 

Näin lauletaan Vauvan vaaka -cd:llä, joka on muuten meillä ihan suosikki. Sekä isin, äidin että tyttöjen keskuudessa. Ihan huippuja lauluja! :) 

(joita aikuinenkin jaksaa kuunnella, kun ihan kaikkea kiljuntaa laulua ei jaksa..) 

Tein elämäni ekat potkuhousut vauvalle. 

Vanhemmalla lapsella en oikein osannut kokopotkuhousuja käyttää enkä mitään haalareita sisävaatteena. Niin se mieli muuttuu, ja meillekin kotiutui yhdet uudet potkarit. Toiset ovat jo suunnitteilla, melkein leikattunakin. Lattialla mönkivällä tyypillä ne ovat aika suloiset. 

Kangas on velouria ja kanttaukset persikanväristä resoria. Lahkeensuissa myös resorit. Olalla nepparit. 

Ai, minäkö möngin?! Osaan jo kontata! :) 

Ompelun kurjin puoli on kaavojen epäsopivuus. Olisi ihanaa ottaa kaava ja vaan ommella, mutta kun ei. Useimmiten niitä pitää mittailla ja jonnekin suuntaan aina muokata. 

Kuten nytkin. 

Otin Ottobre 4/2013 -lehdestä Crawler-potkuhousujen kaavan. Jo kuva lehdessä näytti, että aika timmiä mallia, joten onneksi (!!) mittailin kunnolla kaavan. Levensin molemmista sivusaumoista kaavaa muistaakseni  1,5 cm, ja lopputulos on kaikkea muuta kuin leveät housut! Meidän vauva on aika hoikkeliini (laskeva painokäyrä ja miinus xx jotain- käyrällä, jos se jotain kertoo), tai ainakin keskikokoinen, eli ei todellakaan mikään pullukka (btw, vauvat ovat pullukoinakin ihania, ettäs tiedätte :)) . Mietin vaan, että kenelle tämä kaava on oikeastaan siis tehty, eli kuka vauva sen sisään mahtuu. No, toki meillä käytetään kestovaippoja, että se toki suurentaa peppua aika paljon verrattuna kertsivaippoihin. Mutta silti. No, eipä se minua haittaa, (vaikka oikeasti ihmetyttääkin, miksi sitä muuten tänne kirjoittaisin!).

Kaava on tosi simppeli. Sivusaumaton ja yhdestä palasta saa koko pöksyt. Toki jos tekee jalanterät, ne pitää lisätä, mutta minä jätin ne pois. Kaava on siis tosi tosi kapea, että kannattaa mitata ja leventää tarvittaessa. 

Ensimmäistä kertaa tein myös tällaiset kanttaukset olkaimiin. Mekkojen olkaimiinkin olen aina ennen tehnyt alavarat, mutta nyt kanttasin. Pitäähän sitä kantinkääntäjää *klik* testailla! ;) 

Kanttaaminenkin sujui.. noh, yrityksen ja yrityksen ja erehdyksen ja ratkomisen ja.. kautta lopulta ihan hienosti. Olkainten päiden huolitteluun otin vinkkiä täältä. 

Kangasta oli vain puoli metriä, joten jouduin tekemään jatkopalan yläosaa varten. Tarkkasilmäiset huomaavatkin, että yläselässä raidat hyppivät hip ja hop...  Onneksi sanonta kuuuu: tyhmempi ei tajua ja viisas ei välitä. Tähän luottaen jätin korjaamatta, ku ei pahasti haittaa. Alaosassa menevät oikein mallikkaasti.

Ja sitten... tätä seuraavaa kuvaa en mielelläni tästä vajaa 8-kuisesta vauvasta ottaisi. Mutta minkäs teet, kun vauvaneiti kiipesi laatikon päälle! 

"Ja äiti hei, ei tarvitse tulla nostamaan tuttia, otan sen itse! Ja hups, eihän se haittaa, jos tipun päälleni tästä! Onneksi sulta ei työt minun ihanan vauvan kanssa lopu, äitiii!!" 

Minkäs teet, kullanmuruhan hän on. <3 

Kiipeäminenkin siis sujuu näilllä pöksyillä! 

Minun piti tehdä tästä housupostaus, ja laittaa tänne kaikki viime aikaiset housut. No, tekstiä tulikin niin paljon, että tuli vain potkariposti ja saatte odottaa perheen muiden naisten housuja vielä... 

Kiitos muuten kovasti ihanista kommenteista! 

On tosi kiva, kun niitä tupsahtelee tuonne lootaan. Ilahdun jokaisesta! :) 

Tapaamisiin! :) 

Uudet kumppanini! Ja arvontapalkinto :)

Vanha, rakas, rämä ompelukoneeni läksi vaihdossa uusille ompelumaille. 

Kaksoisneulalla ompelu alkoi olla jatkuvaa tappelua ja hiusten harmaantumista. Haaveilin pitkään uudesta ompelukoneesta. Sen jälkeen mietin vielä pidempään, onko uuden koneen osto turhuutta vai menisikö vanha vielä. Mies vihjaili aika pitkään katsellessani meidän kaksintaisteluamme, että jokohan kotiin saisi taas rauhan, eli että jokohan vaimokulta kohta marssisit ompelukonekauppaan... 

Olisi kannattanut kuunnella ukkokultaa aiemmin, ja marssia sinne kauppaan! 

Voin kertoa, että ompelukoneissa ON eroa. Tosi paljon! 

Uusi ompelukoneeni on Pfaff ambition 1.0. 

Opettelen vielä käyttöä, mutta hyvin sillä perusompelut jo onnistuvat.
Ääni on hiljaisempi, jälki moitteetonta (pieniä huomautuksia lukuunottamatta), ja mikä parasta, kaksoisneulallakin ompelu sujuu jälleen! Hiphei! :) 

 Toinen uusi kumppanini saapui meren takaa.

Tilasin itselleni netin kautta kantinkääntäjän. Ja voi, miten helppoa ja ihanaa kanttaaminen onkaan! Tosin harjoittelua se vielä vaatii. On vaikeaa löytää kääntäjälle oikeaa paikkaa koneessa. Tyylikkäästi kun teippasin sen maalarinteipillä koneeseen kiinni! :)

Kunhan oikea paikka löytyy, jälki on varmasti tuon hankinnan arvoista.
Yllä olevassa kuvassa näkyy tuo kääntäjäkin paikoillaan.

Kolmas uusi ihastukseni on ihana käsivarsinuppineulatyyny.

Kiitos tästä Tosimummolle! Sain sen arvontapalkinnoksi häneltä.
Tämä arvontapalkinto muistuttaa, että kommentointi kannattaa aina blogeja lukiessa; palkinto arvottiin siis kommentin jättäneiden kesken.
Eli mars mars, jätä puumerkkisi minullekin! :)

En olisi uskonut, kuinka paljon tuollaisesta yksinkertaiselta kuulostavasta asiasta on iloa, hyötyä ja apua ompelussa! Hyvästi väärässä paikassa oleville neulatyynyille! 

Enää en yritä jemmata ompelun edetessä vaatteesta pois nypittyjä neuloja hampaiden väliin, paidan rintamukseen tai pöydälle (eli lattialle tippuilemaan), 

vaan tökin ne suoraan neulatyynyyn, joka on käsivarressani!

Mukana kulkeva neulatyyny, voiko parempaa keksintöä olla! :)
Vanha, rakas, peruskoulussa itsetekemäni neulatyyny sai todellakin jäädä kakkoseksi uuden rinnalla. 

Neulatyyny on vieläpä ilo silmälle. 

Oikein etsimällä yritin etsiä saumaa, mutta Tosimummon laatutyö näkyy; saumaa ei löydä edes etsimällä! Huippu juttu!

(Juu, naurakaa vain tälle hehkutukselle, mutta tämä oli oikeasti aika hieno juttu! Iloa pienistä asioista.)


Nyt on taas ilo harrastaa! :)

Syrämmiä neideille :)

Syrämmellistä syksyä tiedossa! :) 

Molemmat tytöt saivat sydämiä ylleen. Kovasti ovatkin olleet jo käytössä.
Vauvan bodyn esittelinkin jo aiemmin, 

mutta nyt näette isosiskon paidan ja pari sovituskuvaa lisäksi. 

Kangas on siis Michas Stoffeckelta tilattu jonkin aikaa sitten.

Kaavana Hoops-teepaita monilla muokkauksilla. Helmaan laitoin kanttauksen. Minusta tästä tuli tosi kiva näin! Jatkossakin pitää enemmän kantata helmojakin.

Ensin vähän temppuilua tuolin päällä. Huomaa uusi hernepussi kädessä! :) 

Pitääkin laittaa hernepusseistakin kuvat, ompelin muutaman tytöille yhtenä iltana. 

Sitten vähän halitaan siskoa... 

...kunnes isosisko saa olla lähtöalustana, kun päämääränä on päästä mahdollisimman nopeasti sormeilemaan sähköjohtoja ja pistorasiaa ennen kuin äiti ennättää hakea pois! 

Söpöjä sydämiä päällä ja vaatteiden sisällä on sydämenmuotoisia kultakimpaleita, kummatkin. :)

Kuulemisiin taas! :)

Syysvaatetta vauvalle ja samistelua

Tein vauvalle muutaman bodyn syksyksi. Kooltaan 74cm. 

Kokeilin taas uutta kaavaa, Bert-body. Vaihdoin nepparit olalle muutoksena kaavan ohjeeseen.

Sydänkissa-jerseystä toinen ja toinen on sydän-interlockia saksanmaalta tilattuna. Sydänkissabodyn selkä on yksivärinen, kun kankaasta ei riittänyt koko bodyyn tuon alla olevan mekon ompelun jälkeen. 

Huomasitteko, että nepparit olalla ovat eri puolella eri bodyissa?! Joskus sitä on kangasta leikatessa kovin vaikeaa miettiä peilikuvana asioita, joten meni sydänbodyssä "väärälle" olalle. Sikälihän sillä ei mitään väliä, ihan hauska jopa, mutta ajatusmutkat ovat hassuja toisinaan... :) 

Aiemmin jo näytillä ollut isosiskon sydänkissamekko. Saavat tytöt samistella joskus. :) Isosiskolle on tulossa myös sydänpusero samasta kankaasta kuin vauvan body, mutta koska vanha ompelukoneeni kieltäytyi kaksoisneulalla enää ompelemasta, kasa ompeluita on tällä hetkellä jäässä... No, ne valmistunevat jossain vaiheessa. Tulossa on myös molemmille neidoille samanlaiset joustisraitapaidat, kunhan saan kanttaukset jollain tehtyä. Niistä myöhemin.

 Uskomatonta, että sanon näin, mutta kyllä tuo syksyn alkaminen on toisaalta aika ihanaakin! Villasukat jalkaan ja syysvaatteet. Aurinkoiset, kirpeän kuulaat ja kauniit syyspäivät, mikäs sen kivempaa! Puhumattakaan vesilätäkköleikeistä lapsilla! :)

No, onneksi nyt on vielä kesä! Nautitaan siitä niin kauan kuin se jatkuu! :)

Pipot perheen naisille

Nyt on meidän perheen naisilla uudet pipot! 

Taapero huolehtii koko ajan, että eikö äiti tee isillekin pipoa. No, tekisin mieluusti, jos mies sitä käyttäisi. Lopun voitte päätellä. Esitellään siis naisten pipot nyt ensin...   

Kokeilin paljon eri blogeissa kehuttua Modan pipokaavaa. 

Eikä suotta; tosi kivat pipot tuli.

Tein itselleni ja vanhemmalle tytölle trikoiset välikausipipot. 

Neiti oli aivan innoissaan, kun hänellä ja äidillä on samanlaiset pipot! 

Olisi halunnut laittaa heti ne päähän ulos, mutta pitää odottaa ilmojen viilennetymistä. 

Vasta sitten päästään samistelemaan pipojamme. :)

Omaan pipooni laitoin pitsinauhan Miinullekko-blogin Julian innoittamana. Tosin pitsiä taitaa löytyä pipoista myös Annukaltakin...  ja varmaan monesta muustakin paikasta. 

Neidin pipoon meinasin laittaa napin, mutta ainakin vielä se uupuu.. pitänee katsoa päätyykö se joskus sinne. 

Vauvallemme tein tuollaisen supertyttömäisen vauvan lakin. :) Ei voi enempää olla tyttövauvamainen... saattanee olla jopa liian imelä. Söpö silti. 

Ohje on napattu täältä. Tosin meidän vauvalla on joko pieni pää tai sitten kaava on iso. Syy saattaa myös löytyä kaavan jäljentäjästä (minusta), kun tietokoneen ruudulta ilman tulostamista kaavan vain piirsin. Lakki on siis iso, mutta kyllä olen sitä jo vauvalla pitänyt. Toisaalta meidän reilu 2,5-vuotiaamme vetäisi kerran vauvan lakin päähänsä ennen kuin ennätin sitä pois ottaa. Mahtui hyvin. Että näin meillä. :)

Mutta oli niin tai näin, lakki on supersöpö ja malli on tosi hyvä. :) 

Suloisia lapset ovat, ei voi muuta sanoa. :)



PS: No nyt on kuvat vaihdettu eilisen jäljiltä... nyt kelpaavat. :) 

Herkkusuille :)

Ruokalapputehdas täällä hei! 

Vauva on kasvanut jo puolivuotiaaksi (aika hoi, minne ryntäilet?), joten kiinteitä ruokia alkaa mennä, ainakin poskeen asti. Mahaan ei kovin paljon vielä. Siksipä tein muutamat ruokalaput taas. 

Esikoinenkin käyttää vielä joka ruokailulla ruokalappua, joten hänelle myös uusia.
Lahjapaketteihinkin on näitä sujahdellut. 

Osa näistä on lähtenyt jo uuteen kotiin, ja osaa en edes ole ehtinyt kuvata. 

Näistä muuten alkoi ompeluharrastukseni. 

Ruokalapuista ja kestovaipoista parisen vuotta sitten. 

Ihanan värikkäitä.
Eipä tule vastaavia vastaan muilla. 

Kernikankaasta valmistuneita. Siitä vahakankaan tyyppisestä ohuemmasta. 

Malli on tosi hyvä. Tasku nappaa tippuvat muruset. 

Hanan alla huuhtelun jälkeen kuivuvat jo seuraavalle ruualle. Tosi hyviä siis. Tykkään.

Oli niin kiire kuvata, että tarrat puuttuvat parista. 

Ja reunimmainen on pyykkinarulta napattu kuvaan mukaan ryppyisenä. 

Se ollut jo työn touhussa ja käytössä.